Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Muudan nuori huilunsoittaja istui unen ja viinin voittamana eräässä nurkassa. Poppeliseppele, joka oli kaunistanut hänen päätänsä, oli luistanut hänen otsaltaan ja peitti hänen kauniita kasvojansa, mutta huiluaan hän unessansakin lujasti puristi sormillaan.
Saatuaan selville, ettei luolaan ollut kuin yksi ainoa aukko, johon hän vain tikapuiden avulla voi päästä, rupesi hän alhaalta löytämällään rautakangella vääntämään pois paatta, joka peitti aukon.
Istuessaan paikallaan työnsä ääressä, tunsi hän hänen lähestymisensä kohotti päätään, katseli häntä joka päivä yhä enemmän. Nuori mies oli näköjään hänelle siitä kiitollinen: Lisaveta Ivanovna näki nuoruuden tarkalla silmällä, kuinka pikainen puna peitti hänen kalvaat poskensa joka kerta kun heidän katseensa kohtasivat toisensa. Viikon kuluttua hän hänelle hymyili...
Valtamaantiellä odotti jo Arvi. Arnold nousi rekeen, peitti itsensä hyvin vällyihin ja hoihkasi: Hei poika, annappa pyyhkiä kaupunkiin. Näytäpä minulle, vieläkö heponi osaa "polskata." Arnoldia ei olisi tuntenut samaksi, joka äsken makasi sängyssään Valkaman kartanon kamarissa. Hän hyräili, lauleli ja vihelteli, vieläpä Arvin kanssa leikkiäkin lasketteli.
Emme silloin huomanneet, että itsessämmekin oli jotain kieroa. Niin tuli pimeä ilta. Muistan hämärästi kuinka käydä hoipertelimme syrjäistä katua. Sen varrella näkyi matalia rakennuksia ja perimpänä vasemmalla isompi talo, jonka ikkunoita peitti luukut, vaikka sisältä kuului hälyä ja peliä.
Ne olivat tulivuori Vesuvion rinteellä; se Elokuun 24 päivänä v. 79 e.Kr. syöksynnällänsä peitti nämä kaikki kolme kaupunkia. Korkeita tulipylväitä nousi vuoren kidasta; hohkokivi ja kauhistava tuhkasade peitti koko seudun, ja leveitä laavavirtoja syöksyi vuoren aukoista. Nämä kolme kaupunkia ja niiden asukkaat, jotka eivät kerinneet paeta, hautautuivat tuhkaan ja laavaan.
Oli siinä rattaat, joiden edestä hevonen oli riisuttu. Niiden aisalle istui Iikka, peitti kasvonsa käsillään ja itki.
Eugen olisi mielellään antanut vaikka elämänsä, jos olisi tänä hetkenä saanut tuntea Main helliä hyväilyjä ja kuulla hänen, kuten tavallisesti, kuiskailevan: "pikku, pikku isä", mutta hänen oli mahdotonta saada sanaakaan suustaan; hän pani vain Main vuoteeseen, peitti hänet huolellisesti ja kiiruhti sitten omaan huoneeseensa.
Tahdotteko te jo hallita, vaikka vielä olen elossa? Kuulin vieraan kielen kaikua ulkoa. Ovet auki!" Etuhuoneesta ulompaan saliin vievät ovet avattiin. Lukuisain goottien ja roomalaisten joukossa oli pieniä olentoja, omituisia ulkomuodoltaan ja omituisissa puvuissa. Keskiruumista peitti sudennahka, päässä oli suippolakki ja selässä pitkä, kulunut lammasnahkaturkki.
Hänen päänsä painui alas rintaa vasten; hän hengitti raskaasti; hänen kasvonsa kävivät synkiksi ja vääntyivät rumannäköisiksi ikäänkuin hän olisi kärsinyt kovaa ruumiillista tuskaa. Hän kumartui vähän ja nojaten kyynäspäällään kaidepuuta vasten hänen edessään, peitti hän kasvojansa kädellään; ja niin tukehutti hän nousevaa tuskaansa, niin pakoitti hän takaisin polttavat kyyneleet sydämeensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät