United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kun Miina neiti hetkistä myöhemmin palasi ja kertoi, että tohtori jo ajoneuvojen äänestä oli arvannut vierasten tulon, kykeni Paula tyyneenä, joskin tosin kalpeana, seuraamaan äitiään ruohottuneen pihan poikki tohtorin asuntoon. Laakea kivipaasi oli vielä paikallaan kuluneen porrasastuimen edessä. Liisan täytyi nojautua porrasjohdakkeeseen.

Laula, nuorukainen, Ystävittes joukossa. Naura, nuori nainen, Siskojesi seurassa: Laulu tunteet jalostaa, Nauru leikit sulostaa; Koht' on laulu vaijennut, Neidon nauru katkennut. Lemmi, nauti, laula Silloin kun sen tehdä voit! Vieno on lemmen paula, Täys' oil malja jonka joit. Kehno se, ken ruikuttaa, Vaivojansa valittaa: Nauti, nauti nuorena! Sydän jäähtyy vanhana. Uneni.

Siitä voi isä nähdä, ett'ei lasta oltu vieroitettu hänestä ja ett'ei äidin sydämmessä asunut vähintäkään katkeruutta. Myymälään tulijat kutsuivat Liisan jälleen todellisuuteen. Ja kun hän palasi takaisin, istui Paula tohtorin polvella; tohtori oli riisunut hunnun hänen päästään ja hyväili nyt ihastuneena hänen hiuksiaan. Ja tuolla pienellä kirsikkasuulla oli tuhansia asioita kerrottavana.

Johannes vaikeni, sillä hän ei todellakaan tiennyt mitä sanoa. Se oli heitto, joka tuntui! Rabbing katseli voitonvarmana häntä. Johannes aavisti heti, että tuossa mahtoi taas joku paula piillä. Rabbingin kanssa täytyi olla aina varoillaan. Mutta kun hän ei keksinyt sitä, hän vaikeni edelleen. Te hämmästytte? jatkoi Rabbing. Taikka te ette usko sanoihini? Minä uskon.

Paula istui isänsä luona ja syötti hänelle karamellejä, joita tohtori vaikkapa muuten olikin vastenmielinen imelille aineille otti kiitollisuudella vastaan. Paula oli tavattoman iloinen, kun kaikki levottomuus ja pelko nyt oli ohitse. Sinusta tulee taasen terve ja vahva kuin karhu, sinä suuri isä, sanoi hän ja me olemme aina yhdessä ja elämme onnellisina monet vuodet, kuten saduissa kerrotaan.

Oletteko varma siitä, ettei luuloiteltu viisautenne ole pirun paula, sieluparkanne turmelukseksi? Eläimet ja kasvit antakoot meille himmeitä merkkejä, vaan ihminen älköön rohjetko sanoa tietävänsä enempää kuin mitä Jumala kirkon ja selvän, tavallisen ymmärryksen kautta on ilmoittanut".

Kirje, äiti, ja osoite kuoressa on kummin käsialaa. Näytäppä minulle, lapseni aivan oikein, se on Miina Orellilta! Liisa otti kirjeen ja kallistausi taaksepäin tuolle alkuperäiselle lepotuolille, Paula, joka nyt oli soleva, kaksitoistavuotias tyttö, heittäysi kahden suuren koivun välissä olevaan riippumattoon.

Kyllä siinä on minulle morsian-ostoksia, kun ma saan sinun taas kotia", sanoi Mari. "Voi, voi, Mari! Kehno, huono, viheliäinen mies on sinulla", sanoi Jaakko nyyhkien. "Kyllä sinusta vielä mies tulee, sen sanon vielä nytkin. Sinä et langennut vapaasta tahdostasi, vaan sinä tulit vietellyksi. Kavala, vaarallinen kiusaus tuli äkkiä kuin paula tietämättä eteesi.

"Minä kannan niitä kahleita, joita eläessäni itselleni ta'oin", vastasi aave. "Minä valmistin niitä renkaasta renkaasen, kyynärästä kyynärään; minä vyötin ne ympärilleni omin ehdoin, ja omin ehdoin minä kannoin niitä. Onko niitten kaava outo sinulle?" Scrooge vapisi yhä enemmän. "Vai tahtoisitko tietää", jatkoi haamu, "kuinka raskas ja pitkä se luja paula on, jota itse kannat?

Paula syöksähti ylös ja seisoi samalla vaalein poskin äitinsä edessä: Mitä aijot sinä tehdä, äiti? kysyi hän kiihkeästi. Mitä tahtoisit sinä sitte minun tekemään? Liisa katseli tutkivasti, jännityksellä tytärtään. Meidän täytyy matkustaa hänen luokseen nyt heti! Hyvä, matkustakaamme sitte! Luotsivanhus sekä hänen eukkonsa saivat myöskin uutisesta tiedon.