Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Susie'n äiti oli varsin hyvä ystävä minun äitini kanssa; ensin mainittu olikin uskollisin lammas isäni laumassa. Kaikki mikä koski pastoria ja hänen perhettänsä, oli hänelle varsin suuresta tärkeydestä.
Ja niin kului aika, kunnes he tulivat tuohon yksinäiseen taloon. Kuu valaisi heikosti, muuan koira haukkui loitommalla; muuten oli kaikin puolin hiljaista. Nuori kyytimies sitoi hevosen aitaan kiinni ja seurasi pastoria pimeään eteiseen, jossa pieni valonjuova näytti tietä tuvan ovelle. Suuri tupa oli hämärä, vuoluhirret olivat mustuneita ja suuressa pesässä tuikotti pieni tuli.
Agnesin kävi myöskin ensin sääli pastoria, ja hän koetti olla hyvin ystävällinen pastori raukalle, joka aina oli yksin. Mutta kun Aili aina nauroi ja tirskui hänelle, rupesi Agnesiakin naurattamaan. Pastori saattoikin olla niin sanomattoman koomillinen.
Se on taas niin ylpeä, ettei tahdo saada hallituksi... Eikö rouva tahdo ajaa, niin me nousemme kävelemään? Menkää te vain edeltä, me odotamme tässä pastoria ... tämä on yksi vieras maisteri Helsingistä ... joko siellä loppui iltakirkko? Kyllä se jo loppui, mutta pastori jäi vielä rippikirjoitusta pitämään... No, mitäs muuta kuuluu Koivumäelle?... Kuinka isäntä jaksaa
Lopuksi meni hän pastori Paulinin luo, jonka uudeksi rengiksi hän minua luuli, sekä tahtoi ostaa minut kahdellakymmenellä ruplalla lahjoittaakseen minut sitten ruhtinas Galitzinille ilveilijäksi. Nyin pastoria takinhelmasta, että hän suostuisi kauppaan, mutta hän oli jyrkästi kieltäytyvinään.
"Minä olin valmis kestämään mitä hyvänsä; ja mitä ministeristöön tulee, niin jäähän paraskin asia tappiolle, kun sitä niin huonosti puolustetaan; saatikka sitte tämä, joka ei ollenkaan, kuten nyt hyvin huomaan, ollut moitteeton". Enimmän kaikista kummasteli Roosa, ettei isä ollenkaan halunnut nähdä ystäväänsä, pastoria, vaikka hän ennen sairauttansa näytti niin hyvin viihtyvän hänen seurassaan.
Ensimmäinen, joka keskeytti lukemisen jälkeen syntyneen hiljaisuuden, oli talon emäntä, kreivitär Barneken, joka istui eturivissä lähinnä pastoria. Hän ei ollut enää nuori, vaan pukeutui kuitenkin nuorten tavalla; hänen vartalonsa oli kookas, vaan laiha, kasvot kulmikkaat, mutta säännölliset ja silmät terävät ja levottomat.
Waldenströmiläisillä oli oma huoneustonsa, jonka itse olivat rakentaneet ja jossa he viettivät jumalanpalveluksensa; niin kutsutut heränneet epäilivät uutta pastoria, jota heidän veljensä Tukholmassa olivat kuvanneet uskottomassa tilassa olevaksi papiksi, ja goodtemplarit taas vaan ani harvoin astuivat kirkon sisäpuolelle.
Huomatessaan hänen nukkuvan, irroitti Robert hiljakseen kätensä hänen kädestään ja nousi seisaalleen. "Jumala siunatkoon pastoria, Jumala siunatkoon", sanoi Sten Larsson, ojentaen kätensä Robertille, "noin tyyni hän ei ole ollut, sitten kun lapsiraukka syntyi ja naiset hölmöt säikähyttivät hänet pois suunniltaan. Mutta minä arvasin, että pastori kyllä voisi asettaa hänet, jos kukaan.
Avatkaahan toki portti, että pääsee hevonen pihaan! virkkoi silloin joku rappusilta. He eivät olleet huomanneet pastoria, jota nyt kiiruhtivat tervehtimään, ja tulivat sitten kaikki porttia avaamaan ja hevosta riisumaan. Mutta hän komensi heidät huoneeseen ja sanoi: »Kyllä me tämän nuoren miehen kanssa itsekin hevosemme hoidamme.»
Päivän Sana
Muut Etsivät