Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Nyt astui Swart pitkin kirkon käytävää kiittämään pastoria kauniista puheesta ja kysymään, sopiiko herra pastorille ja tahtoisiko hän tehdä heille sen kunnian, että tulisi maistamaan eukon kanasoppaa ja tahtoisivatko rouva pastorska ja herra pastorin rakkaat lapset myös käydä häätalossa.
"Minä teen vielä enemmän", huudahti Bäck hartaalla katsannolla; "minä vien teidät pimeydestä valkeuteen, saatanan vallasta Jumalan valtakuntaan". "Silloin on kaikki hyvin toimitettu, ja minä toivotan vielä kerran pastoria tervetulleeksi tänne", sanoi lukkariukko hyvästi hymyillen. Hän otti sitte aika hypyllisen nuuskaa ja jatkoi: "Meillä tässä oli tärkeä hetki, kun pastori tuli.
Sitten pudisti hän Georgin kättä jäähyväisiksi ja sanoi: "Voi hyvin! Joka elää näkee kumpi meistä on oikeassa!" "Olkoon menneeksi!" suostui Georg ja Adelbert meni. Pastoria tervehtimässä.
Kun muijat kuitenkin huomasivat sairaan sangen heikoksi päättivät he hakea papin häntä lohduttamaan, vaikka Marjetta ei millään muotoa tahtonut pastoria näin lauantai-iltana vaivata. Liisa, joka asui lähimpänä ja siis ensiksi sai kirkkovaatteet päällensä, lähetettiin sille asialle. Sussu hoiteli lasta ja Maija parhaan taitonsa mukaan koetti lohdutella Marjetta raukkaa.
Usein koetti hän silloin kotimatkalla tavata pastoria, saadakseen häneltä neuvoja hyväntekeväisyyteensä, ja kun hän kohtasi hänet kotona, sattui usein, että heidän keskustelunsa hyvinkin pian jätti käytännöllisen alan ja vieri sielu-elämän viehättäviin sokkeloihin. Kreivi Barneken ei vähintäkään sekaantunut vaimonsa tekoihin ja toimiin.
Mutta tuskin oli hän ennättänyt sanoa vähän sinnepäinkään, niin isä lankesi hänen kaulaansa ja riemuissaan huudahti: "Ottakaa hänet, hyvä pastori, ottakaa Herran nimeen!" Ja tämä vastustelemattomuus kummastutti pastoria, näissä asioissa kokenutta miestä, niin kovin, että hän lausui sangen painavasti: "Jassoo!"
Toivon saavani pyytää herra pastoria istumaan ja juomaan tervetuliaismaljan. Meillä on sellainen tapa tässä seurakunnassa". "Minä huomaan sen", lausui Bäck mahtipontisella äänellä. "Edeltäpäin on jo minulle sanottu, että tämä seurakunta on oikea synnin pesä, jossa häjynä kiusaajana on monta lahkolaista, ja minä näen, että se on totinen tosi.
Eikö pastoria? HURMERINTA. Ei! ROUVA DANELL. Herra herra herra HURMERINTA. Rakas rouva Danell! Te toinnutte jo! Te olette pelastettu! Eikö niin? ROUVA DANELL. Ne taskurahat! HURMERINTA. Minä tiedän, rouva Danell, että ne ovat teidän kädestänne. Suokaa minun suudella sitä. ROUVA DANELL. Te matkustatte! HURMERINTA. En matkustakaan. Minulla on onni jäädä tänne. Pankintirehtööriksi.
Kun nyt Ulfvingilaiset Blänkertin kautta ja Blänkert Stearinin kautta ja Stearin Stappelmannin kautta on sukua meidän kanssamme, olen minä niin rohkea että katson herra pastoria rakkaaksi sukulaiseksi, jonka kanssa olisi minulla erinomainen ilo personallisesti tutustua." "Kiitän nöyrimmästi. Hm, mitä tästä tulleekaan."
Jumalan hän oli unohtanut rangaistus oli oikea, mutta voi, niin katkera Agnes, Agnes, jota hän vieläkin rakasti, jonka edestä hän oli valmis uhraamaan kaikki Oliko hän niin äärettömän suuri syntinen, että Jumalan täytyi häntä noin katkerasti rangaista Pelasta, pelasta Herra näistä tuskista Pastori itki ääneensä. Pastoria seurasi sentään joskus onnikin.
Päivän Sana
Muut Etsivät