United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Alroy hyppäsi sen selkään ja ohjasi sitä taitavalla kädellä.. "Haa!" hän huudahti, "minusta tuntuu kuin olisin pikemmin sankari kuin pakolainen. Jää hyvästi, sisareni; jääkäät hyvästi te suloiset neitsyet; jääkäät hyvästi ja pitäkäät hellää huolta kalliista Miriamistani.
Jos olisitte minulle aikomuksenne ilmoittaneet, olisin ollut valmis teitä auttamaan Olkaa huoletta! Kyllä minä laitan niin, että saatte olla rauhassa. Liisa. Minä olen myöskin jo pakolainen! Wasjka. Onko tullut ilmi jo, kuka hänet sieltä päästi? No, olkaa rauhassa! Juhana. Tuossa on juomarahaa. Wasjka. Vaikk'en rahan edestä sitä tee, ei sekään haitaksi meikäläisille liene. Hyvästi nyt taas!
Leubelfing ei ollut pidättänyt hevosensa laukkaamista, ennenkuin se itsestään alkoi hiljemmin juosta leirin toisessa päänsä. Silloin rauhoittui myöskin ratsastajan kiihtynyt mieli. Kuu paistoi kirkkaasti kuin päivä. Tarkemmin ajatellessaan huomasi pakolainen nyt rakkauden ja vihan aistilla, mikä hänen itsensä muotoinen veijari hänet oli saanut karkaamaan kuninkaan luota. Se oli Lauenburgin herttua. Olihan hän itse nähnyt, miten tuo häväisty oli puristetuin nyrkin uhannut kuninkaan oikeudentuntoa. Ja olihan sillä tuomitulla aivan sama ääni kun paashilla itsellään. Olipa hän naisen aistillaan vielä huomannut senkin, miten pieni tuon ruhtinaan puristettu nyrkki oli. Ei siis ollut epäilemistäkään; se petturi mietiskeli kostoa ja murhaa rakastetulle kuninkaalle. Ja juuri semmoisena hetkenä, jolloin kuningasta salaisesti vainottiin, oli paashi itse nyt lähtenyt herransa luota.
Luo kaipas hän ihmisen tyttären ja käden kosketusta sen, ja sen ilveksen-pehmeät liikkehet ja sen tyhjäin silmäin katsehet ne menneet ei enää mielestään, ja hän pakeni korven hämärään ja hän soitteli surunsa julki, mut lintuset, missä hän kulki, ja tähdet, jotk' ylhäällä vilkkui, hänen surullensa ilkkui. Oli ollut hän herra ja valtias ja koko korven kuningas. Nyt oli hän pakolainen vaan.
Yhtenä yönä hän taas vaimostaan oli unta nähnyt, kyynelehtimästä, murehtivasta, häntä hyväilevästä vaimostansa, ja hänen huulensa vielä värisi tuskallisesta suudelmasta, jonka tuo unissa nähty armas haamu oli niin elävästi painanut siihen silloin pakolainen kavahti ylös vuoteeltaan, tarttui matkasauvahansa, puki päälleen kerjäläisen ryysyt, ja läksi vaimoansa tapaamaan.
"Ystävät", Scharnachthal sanoi, "kauan aikaa on veli Starck'in salaisuus jo minulle ollut tuttu. Hän on viimeinen Winckelried! ... hän se oli Saint-Jacques'in pakolainen!" Tämän nimen kuullessaan veli Starck avasi silmänsä, kohotti päätänsä ja kysyi: "Voitteko minua jälleen kunnioittaa?" "Voimme ja koko Sveitsi myöskin", Bubenberg vastasi.
Seuraus siitä oli, että sekä hän että Chloe täti heti kuulivat Elisan naputuksen ja lähenivät kummastuneina ikkunaa. "Mitähän ihmeitä nyt on tapahtunut", huusi Chloe havaitessaan Elisan ikkunan takana. "Laske hänet sisään, ukkoseni", lisäsi hän, mutta samassa jo pakolainen astuikin tupaan. "Taivas varjelkoon!
Viimein nousi Bertelsköld puoleksi ylös vuoteeltaan ja sanoi: Nuori mies, te olisitte saattanut valita paremman turvapaikan kuin tämä on. Mutta lienette ehkä pakolainen jostakin poltetusta talosta? Koko valtakunta on kuin poltettu talo, sanoi vieras sointuvalla äänellä, joka ajoi veret Bertelsköldin kalpeille kasvoille.
Pakolainen seisoi siinä, tunnottomaksi, elottomaksi haamuksi jäätyneenä, kerjäläis-ryysyissänsä, kalmankarvaisella muodolla, silmät tuimina, peloittavina.
Lempeästi hän irroitti syleilevän käsivartensa, melkein huomaamatta hän päästi pois hänen vapisevan kätensä. "Sinä sieluni sisar", hän lausui, "kun me viimein erosimme täällä, minä olin pakolainen, ja nyt minä jätän sinut voittajana." Miriam kääntyi ja heittäysi veljensä kaulaan ja painoi kasvonsa hänen rintaansa vastaan. "Oma Miriamini, me kohtaamme toinen toisemme Bagdadissa."