Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Liv on myös vanhoissa liivissä, mutta paitansa on hän pessyt lumen valkoiseksi, Ei hänenä ole solkia eikä renkaita, mutta mitäs niistä nyt kun on saanut sydämmeltänsä pois taakan, joka on häntä rasittanut kauan aikaa. He eivät puhuneet paljon keskenänsä sinä päivänä, mutta pudistivat usein toinen toisensa käsiä.
Hänen valkoinen kaulaliinansa ja hänen kaljupäisyytensä, hänen paitansa röyhys, hänen avara ruskea pitkätakkinsa, hänen tapansa nuuskata taivuttamalla käsivartensa, koko mies teki häneen levottomia tunteita herättävän vaikutuksen, niinkuin tavattomien ihmisten esiintyminen ainakin.
Mies saapui Jertan luokse, paitansa hihalla pyyhkäisi hikeä otsastaan, katsahti siten jälelleen, missä näkyi jo kolmen sylen levyinen suora uoma, jonka keskellä oli valtainen aalto katkennutta heinää. Sitten hän tarjosi viikatteen Jertalle ja sanoi: Hyvä viikate... Mutta eikös se siltä näytä, että tämmöisen pojan matkaan saattaisit lähteä keittäjäksi?
Wappu säpsähti ja katseli Jooseppia, niinkuin näkisi unta. Jooseppi vaikeni hetkeksi ja pyyhkäsi otsaansa paitansa hihalla: Ei ole oikein tehty, että sitä kerron; mutta sinun täytyy se tietää, etkä sinä levitä tietoasi.
Siinä istuivat kuin istuivatkin kaikki kolme ruokasalin pöydän ympärillä, lampun ylhäältä valaistessa heidän päitänsä, ja odottivat mitä äiti sanoo ... sillä he todella olivat olleet siellä. Missä kapteeni? Ei kukaan tiedä. Olivatko lapset jo kotona kun isä läksi? Eivät. Kustaava vaan tiesi kertoa, että miehiä oli juossut sisälle huutaen: tulkaa, tulkaa!
Matkalla virtaa myöten kuljettiinkin monen kylän ohi, vaan kun Stanley koetti keskustella asukasten kanssa, vastasivat he ainoastaan pistämällä päitänsä esiin pensaista ja huutaen: "Ooh-hu-hu! Ooh-hu-hu-hu! Ooh-hu-hu!" Kylissä näkyi paljo pääkalloja, jotka olivat järjestetyt kummituksentapaisiin riveihin pitkin katuja monen juhla-aterian jäännöksiä.
Se oli valmis antamaan meille sydämmen rinnastaan. Tietävät, että veremme on vuotava heidän edestään. Mutta mikä teidän on? Sprengtport nosti paitansa vasemman kainalon alta. Kiristä käärettä, Löfving. Kas niin, haavaa pitäisi hoitaa, mutta nyt se on mahdotonta, ja vasta ehkä ei tarvitakaan. Kuka ties! Ei, ei tiedä. Ei meistä kukaan Jumalan teitä viito.
Todistajina nuo korkeat tunturit, jotka, ikuinen lumi huipuillansa, kohoovat taivaan rannalla, kuroittaen päitänsä toinen toisensa yli, paremmin nähdäkseen, mitä siellä alhaalla tapahtuu. Ylempänä vielä, tuo korkein tuomari: Jumala!" Sitten, painaen silmänsä alas, hän lisäsi: "Itse maanlaatukin näyttää olevan luotu juuri tämmöisen taistelun varalle.
Anni tyttö, aino neiti Puki päältä vaattehensa, Heitti paitansa pajuille, Hamehensa haarukalle, Sukkansa sulille maille, Kenkänsä vesikivelle, Vyönsä vyöteli vesoille, Pintelinsä pientarelle, Helmet hiekkarantaselle, Sormikkaat somerikolle.
Linnut olivat aikoja sitten heränneet, ne visertelivät ja lauloivat, levittivät siipiänsä päivän paisteessa ja kallistivat pieniä päitänsä lentäessään veden yli vanhan emän luo, jonka piti olla kotona tänään ja pesästä huolta pitää. Se raukka istui nyt siinä ja käänteli päätänsä yhtä mittaa, nähdäksensä oliko haukkaa tai toista pahaa rosvoa läheisyydessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät