Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Aina langeta, aina nousta, käyttää kuokkaa ja sotajousta, tehdä oikein ja tehdä väärin, rikkoa, kärsiä mielinmäärin oi, ihanainen on elo mainen! Opeta minulle, aurinko, mik' on laulajan oikea onni. »Tee kuin minä, paista vaan, laulajan onni on antaa.» Pilvet päiväni peittivät. Kuinka siis kummalla annan? »Tee kuin minä, paista vaan, väistyvi mustinkin häivä.» Hanki kattavi kaiken maan.
Tyttö otti kynän, tarkasti sitä molemmista päistä, nojautui sitten lehteen, pää kallella ja kieli hampaitten välissä. Hetken perästä oli siinä muutamia koukeroita paperilla, joiden tohtori ystävällisyydessään sanoi merkitsevän: Ellen. Pappi ei tyytynyt selitykseen. Se on peloittavaa, oikein peloittavaa! Kymmen-vuotias eikä ... sano lapseni, tunnetko katkismusta?
Onhan teillä nyt kaikilla tarpeeksi työtä, minä menen suun-avausta toimittamaan." "Laita meille hyvää kahvia", maukui Maila. "Ei, paista lättyjä", kehotti Kerttu. "Ei toinen hyvä toista pahenna", vastasi Valva, ja läksi toimeen. Valvan mentyä kysyi Maila Maijulta: "Mitä teidän puolelta kuuluu?" "Ei juuri erinomaisempaa.
Kiviaidankin hän oli suunnitellut tuon alkuperäisestään paljon pienentyneen tarhansa ympärille; mutta sen nousemista odottaessaan hän oli antanut pystyttää pisteaidan, päistä somasti leikatuista laudoista tehdyn; harmaaksi oli se jo muuttunut, jopa vihertäväksikin, kauniin ja vanhan väriseksi... Viisitoista vuotta oli mennyt aikaa sen rakentamisesta, sujahtanut.
Siellä kohoaa linna valkoisesta marmorista; linnassa on tuhat ikkunaa ja jokaisessa loistaa sytytetty vahakynttilä; jokaisen kohdalla lauluniekka soittaa ja laulaa iki-ihanaa ja loppumatonta säveltä; aurinko ei siellä paista, eikä sentään kukaan kaipaa valoa: se on sielujen onnela."
Ja sentään on kuin palais syksynpuistot, puutarhat kummat tuoksuis tulvanaan, ja vieris virrat oudot, virransuistot, kaupungit nostais kaukotornejaan, kun syttyy sydämessäin jälleen muistot nuo armaat kaksin-olon autuaan, ja on mun kera nainen musta, muudan, mi paista ei kuin syksyn kylmä kuudan.
Nuo varjot jättänyt jo olin, jälleen jälessä Oppahani astuin eespäin, kun takanani, sormell' osoittaen, yks huusi: »Katsokaapa, vasemmalla alemman tuon ei valo päivän paista, elävän lailla kulkevan hän näyttää.» Kun sanain noiden kaiun kuulin, käännyin ja heidän katsovan näin kummastuksin vain mua, mua ynnä varjoani.
Toverukset laskeusivat nuotion ääreen lepäilemään vahvan aterian päälle. Mutta aamun hämärtäessä nostatti nouseva päivä heissä jonkinlaista lähdön velvollisuutta. Viina oli päistä haihtunut, painostava kohmelo siellä nyt vain mokotteli. Herätessä tuntuivat mielet apeilta ja myrryisiltä.
Ja että sinusta näkijä tulisi, joka tietää asiat edeltäpäin ja aavistaa, mitä tapahtuu, ja arvaa ihmisten mielet ja asiat, kun tulevat kysymään, niin otin kolme kiven sirua tuolta uhrikallion takaa, jonne ei aurinko koskaan paista ja jossa on ikuinen märkyys kesänsä talvensa pyhän lähteen vedestä; ja otin kolme muurahaisen lehmää ja panin ne päänalaisesi sisään yhdeksi yöksi.
Ainoastaan kun aurinko paistaa, ne tulevat näkyviin. Vaan nyt ei paista tuo aurinko; nyt on pimeä, ja nyt hän varjona maata mataa. Paljon on Katri kärsinyt. Hän on uskollisesti odottanut saalistaan, vaan saalis ei ole ansaan mennyt. Se on lentänyt pois. Katri on sitä hakenut on löytänyt; sillä nyt tietää hän vihdoin saaliinsa olevan otettavana pesästä, josta hän kerran päästi hänen lentämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät