United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kemistä palattuaan Katri aukaisi töllin oven ja otti sieltä kaikki, mitä kelpaavata oli, ja vei ne omain tavarainsa mukana Korvenpäähän. Merkillisimmät kaikista Tolpan Pirjon tavaroista olivat matonkudekerät, joita hän pitkän ikänsä varrella oli hirmuisen röykkiön koonnut, leikaten nauhasiksi ja päistä yhteen neuloen monen monta rievun tilkkua, hameen ja vanhan nutun kaistaletta.
Ei koskaan, ei koskaan! Me laulamme, joskaan ei ain elo paista kuin auringon maista, vaan näyttää ne nielut, pedon ihmisen sielut, joka on kuni huuhkain ja huutava hukka, mut kuitenkin kruunu ja luomisen kukka. Se on maailmanpalo, hyvät herrat. Se talo joka palaa, on mennyt jo menneisyys. Kenen syy? Minun syy, hänen syy, Sinun syys Me ollaan jo mennyttä, menneisyys.
Se aurinko jota rakastat ei paista enään, se laskee sammuen ja muuttuu tyhjäksi.
Paista päivä, suuri päivä, paista suurta sunnuntaita saarelle suven ijäisen; paistat työnkin paahtajalle, elon arki-askareihin, joista voimani väsähti. Paista, päivä, lämmin päivä, paista mulle, paista muille, koko kylmälle kylälle; anna mulle uusi usko, muille armas aamurusko, enin orjille elämän.
»Mitä», huusi Swart, »tämäpä on kummallista!» »Kaupunginpalvelija Glandt», huusi pormestari, »tee velvollisuutesi! Jos tämä vangittu lurjus vielä kerrankin keskeyttää minut tuomion julistamisessa ja uudelleen osoittaa uppiniskaisuutta, niin vie hänet sinne, mihin ei aurinko paista eikä kuu kumota ja missä vain sammakot ja sisiliskot ovat hänen seuranaan.
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi on seppo veikkoseni! Mitä paukutat pajassa, ajan kaiken kalkuttelet?" Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Kuuta kullaista kuvoan, hope'ista aurinkoa tuonne taivahan laelle, päälle kuuen kirjokannen." Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ohoh seppo Ilmarinen! Jo nyt laait joutavia! Ei kumota kulta kuuna, paista päivänä hopea."
Innoissaan: Paista nyt Jumalan päivä Näiden poikien poluille! Jo nyt tiedän työalani, Tarkoitukseni tajuan. Mut aseita tarvitsemme. Täss' isäni puukon tynkä. JOUKKO. Aseita, pojat, aseita! KOTRO. Tässä meillä on aseita: Kirves, kuokka, tuima tuura. Näyttäen tuuraansa: Tällä ratkon rautasalvat, Lukot luhjon, puhkon päitä!
Aikaa ei saa piisata, saati että sitä vielä olisi sivutöihin panna. Mutta näetkös kun meidän tähtösemme esimerkiksi näin kesällä eivät paista, niin olen nyt ajatellut käyttää ainakin tätä aikaa sivutyöhön, sanoi Henrik tyytyväisenä sukkeluuteensa. No niin niin, miksei. Mitä olet ajatellut hommata?
Maa-emo: Kirposi kipuna taivaan korkean maista kirkkaammin ei kuu, päivä, ei kointähti paista, virtenä vieri ja lauluna laaksojen yli. Tummua tuhkan auki on Maa-emon syli.
Pirtit on pienet Tuonelassa, maan alla kaitaiset kamarit, kuu ei loista, päiv' ei paista, yksin istut, yksin astut, toukka seuloo seinähirttä, itse seulot itseäsi ikävässä ainaisessa, haikeassa, vaikeassa."