United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Marja ei mennyt mielellään, sanoi Juha kotiin tultuaan, yhtäkkiä äitinsä eteen pysähtyen. Elä sano mitään, elä suutasi avaa. Jos sanot, minä Vai ei se mennyt. Ei! Sehän on hyvä sitten. Hyvä se on. Se on hyvä. Rovastiko sen sinulle sanoi? Rovasti. Seuraavina päivinä oli Juha tavallista ahkerammassa toimessa. Ajoi pihaladon heiniä täyteen, pilkkoi puita ja hakkasi ison röykkiön navettahavuja.
Silloin tömähtää vuori, ja keskellä pengermää seisoo nuori kauris, emästään eksynyt, kuulostellen sitä ja varovasti äännähtäen. Minulta putosi torvi kantimeensa ja pyssyn perä lensi poskelle. Vuona oli yhdellä laukalla sen röykkiön päällä, jonka alla nyt on madonnan alttari. Laukaisin, mutta en osannut kuolettavasti. Maassa oli verimerkkejä.
Samoin kuin Myhrberg oli ollut tämän tuuman ensimmäisnä keksijänä, samoin hän myös oli ensimmäisenä sitä toimeen panemaan; hänen sauwansa lensi ensiksi maahan röykkiön aluspuuksi.
Näiden möhkäleiden päällä oli pienempiä, mutta samanmuotoisia kiviä, kaikki pyöreäkulmaisia, ja ylinnä näiden päällä oli yhä pienempiä kiviä, niin että muutamat ylimmistä, jotka muodostivat röykkiön harjan eli huipun, olivat tuskin kananmunaa isompia.
He olivat nähneet, ollessaan jo keskellä Ishimin laaksoa, miten jääsohjoinen vesipaljous tuli vyöryen alaspäin. He ajoivat minkä vaan heidän hevosensa jaksoivat juosta, ehtiäkseen maalle, mutta ainoastaan kahdelle onnistui pelastua. Viisi muuta joutui kevättulvan vietäväksi, joka vuoren tavalla vei mukanaan huoneet, elukat ja kaiken muun mitä tuli sen tielle. Mutta sellaisia tapauksia sattuu harvoin länsi-Siperiassa, ja voivat tapahtua ainoastaan silloin kun jää on muodostanut padon eli röykkiön ja suuri vesijoukko on kokoontunut yläpuolelle, niin että viimein murtaa padon ja syöksyy hävittäen eteenpäin. Kaikissa tapauksissa on keskusliike Siperiassa häiriintynyt joksikin aikaa jäiden lähtiessä. Sittenkuin joet ovat päässeet jääpeitteestään, tulee tulvain aika, jolloin saa kulkea raskassoutuisilla proomuilla usein 10
Kun Antti oli kadonnut metsään, istuutui Pekka kelkan seville nukkuvan tytön viereen. Hän istui kauan ääneti ja näytti katselevan, miten savu, kun luukut ja ovi olivat kiinni, tunkeutui ulos tuvan katosta ja seinän raoista. Sitten hän kasasi puita suuren röykkiön.
Bertelsköld katseli huvikseen ja uteliaasti tätä luonnon suurenmoista mullistusta, joka näytti erinomaisen hyvin sopivan hautakummuksi kahdennelletoista Kaarlelle, kun Istvan, joka varsin vastenmielisesti oli suostunut kulkemaan röykkiön ympäri, osoitti merkitsevästi erästä kummallista kiveä, jonka piirteet sumussa muodostuivat mahdottoman suureksi hevosenpääksi.
Röykkiö oli läheltä katsoen kadottanut säännöllisen muotonsa: kaikki näytti jylhältä ja sekavalta; harmaat graniittimöhkäleet näyttivät sattumoisiltaan ja hullunkurisesti päällekkäin ladotuilta. Ja se, mikä etäältä katsoen näytti hevosenpäältä, ei ollutkaan muuta kuin iso muodoton kivi, joka riippui röykkiön rinteessä ikäänkuin joka hetki siitä alas vyörähtääkseen.
Koko se maailma, mikä äsken oli näkynyt madonnan niitylle, oli kadonnut jonkin harjanteen taa. Ei näkynyt muuta kuin röykkiötä röykkiön takana. Tie kulki kerran syvänteen reunaa, jonka pohjassa oli lumirantainen lammikko, missä uiskenteli irtaantuneita jääpalasia ja lumilohkareita, jotka luultavasti eivät sulaneet koskaan. Ei missään näkynyt vihreyden merkkiäkään.
Tässäkö se oli? kysyi hänen herransa matalalla äänellä. Tässä oli, vastasi palvelija ynseästi. Se, joka tässä huoneessa asuu, on jättänyt hevosenpään jälkeensä sisään ratsastaessaan. Bertelsköld jätti nyt pojan ja hevosen Istvanin hoitoon ja lähti yksinään nousemaan tuota kummallista kiveä kohti, joka oli melkein puolivälissä röykkiön huipulle mentäessä.