Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Parturi tunkeutui konesaksineen keskelle Heikin tukkaa. Se leikattiin niin lyhyeksi kuin suinkin voitiin saada, niin että pääkallo siinti esille. Ja siinä ne nyt viruivat parkettipermannolla Heikin tutut kiharat toinen toisensa vieressä vieraassa ympäristössä. Lakaisijapoika työnsi ne armottomasti uunin eteen, muitten, outojen, tummempien ja vaaleampien joukkoon.
Yhden hamosen ja yhden paidan pisti hän sitten omien kapineittensa joukkoon, pärekoppaansa. Niitä sopisi hänen näyttää maalla kesällä. Sillä lomaa aikoi hän toki pyytää ... ja viettää sen Käkriäisten mökillä. Neljä kuukautta oli hän nyt ollut täällä ... ikävässä, outojen ihmisten parissa. Teki mieli jo kuunnella toisenlaisia puheitakin ... ja oleskella järven rannalla...
"Minä olin ollut perheessä niin kauvan ja olin siihen niin kiintynyt, etten oikein voinut ajatella mahdollisuutta alottaa uudestaan outojen ihmisten seassa; mutta sillä lailla olin riippumattomampi ja oli minun parempi, ja luulin kyllä siihen toimeen kykeneväni. Lupa-ajan loputtua alkaisi uusi elämä; olimme Heinäkuun keskipaikoilla, minulla oli siis käytettävänäni viisi viikkoa.
Ester Larsson ei ollut arka tyttö; mutta tultuaan näin äkkiarvaamatta outojen herrain seuraan, jotka eivät huolineet salata iloista tuultansa, hän sekä hämmästyi että suuttui. Ovi oli auki; hän kääntyi lähteäkseen. Mutta nyt asettui yksi herroista hänen tiellensä.
He sälyttivät osan, ja kun minä kiitin heitä siitä, he sälyttivät kaikkensa. Heillä tuntui kullakin olevan liikaa kannettavaa. Lopuksi kuljin minä heidän keskellään kuin kuorma-aasi, selkä taittumaisillaan outojen, tuntemattomien ihmisten taakoista ja rihkamista. Outojenko? Tuntemattomienko?
Jotakin kummallista oli kuitenkin tapahtunut, sillä olinhan herännyt oudossa talossa outojen ihmisten keskuudessa. Mutta mielikuvitukseni ei kyennyt muihin selityksiin, kuin mitä hurjimpiin arveluihin tästä ihmeellisestä tapahtumasta. Olinkohan joutunut jonkinlaisen salaliiton uhriksi?
Mut airoilla mies on nuori, hän huokaa, hän haaveksii. Hän vihdoin vienosti virkkaa: Ah, neiti de la Gardie! Te tuntenut ettekö koskaan elon kaihoa kauniimman, ikävää elon seesteisemmän kuin kummuilla pohjolan? Teill' eikö mielessä soinut sävel outojen maiden ois, ahot kangastuneet, miss' Atis Camillan kohdata vois?
Ja impi istui, virttä kuunnellen, Ja silmät loi päin seuraa uljahinta, Ja poski punertui ja outojen Tunteiden alla kuohui hento rinta. Näin keväimensä vietti laulelmin Ja suven aiat lauluin sulostutti, Siks'kuin loi aika lunta hapsihin, Ja posken ruusut kaikki kalvetutti.
Siellä he kuitenkin haikailivat ja kävelivät kuin outojen seurassa eikä keskustelut talonväen kanssa näyttäneet kovinkaan vilkkaasti sujuvan, sillä jos isäntä osasikin vähän venäjätä, ei se emännältä tuntunut juuri ollenkaan käyvän.
Outona ällös outojen kesken, ja kuin kesäks vainen kutsuttu vieras, tääll' elä keskellämme ja liiku; taivahan lahja sa oot, rakas kuin oma poika, ja vastaan kiitollisna ma nyt otan sun iloks vanhojen päiväin.» Lausui näin; ovi aukeentui, tytär riemuvin huolin astui huoneeseen, käsivarrella välkkyvä tarjoin. Hän kupit toi, aluset sekä kannun.
Päivän Sana
Muut Etsivät