Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
Mutta tuommoinen raukka. Mitä osaan hänelle tehdä? Ei, nyt on hukka peli. Ottaisivatkohan ne tuota köyhäin hoitoon? Kun koettaisi. LEENA-KAISA. En usko, että ottavat. Mutta tiedätkös, mitä Johanna toivoi? RISTO. Sanokaa! LEENA-KAISA. Että Vappu ottaisi pojan kasvatikseen. RISTO. Jokohan tuo sen tekisi? LEENA-KAISA. Sopii ainakin kysyä. Jos minä veisin lasta hänen luokseen ja puhuisin siitä.
HAMLET. En vielä tohdi juoda, äiti; kohta. KUNINGATAR. Käy tänne, että pyyhin kasvojasi. LAERTES. Nyt, kuningas, min' osaan. KUNINGAS. Sit' en usko. Mut tuo on melkein tuntoani vastaan. HAMLET. Nyt kolmas kerta! Te vaan leikitte; Ma pyydän, hyökätkäätte täysin voimin. Mua pilkkananne pidätte, ma pelkään. LAERTES. Vai niin? No, tulkaa. OSRICK. Kumpikaan ei osaa. LAERTES. Nyt varuillanne!
Ja kun ne ovat siinä järjestyksessä, kuin niiden tulee, sovussa ja soinnussa, väriensä ja suuruuksiensa mukaisessa, niin on niiden hyvä olla ja myös minun siitä hyvä olla ja pöytä on kuin runo rytmeineen ja alku- ja loppusointuineen, jonka osaan ulkoa kirjaan katsomatta.
Sikäli kuin silmäni hämärtyvät, osaan minä yhä vähemmän tehdä eroa heidän välillään. Minä rakastan kaikkia ihmisiä, Anna Lepaa, sillä me olemme onnettomuustovereita. Mikä olen minä, että uskallan tulla sinun eteesi ja sinulle minun omaa pientä rakkauttani muistuttaa? Mutta älä luule, että näen taikka olen vuosikymmenien vieriessä nähnyt sinussa vain entisen rakastajan!
Mutta niinkuin tuomion enkelit olisivat tyhjentäneet kaikki vihansa maljat tänä onnettomana aikana, tuli vielä kolmas murhanenkeli etsimään, mitä nälkä ja sota olivat tähän hävitettyyn maahan tähteeksi jättäneet. Ajan synkästä kohdusta syntyi uusi maanvaiva, hävittävä rutto, joka verkalleen levisi pohjoiseen ja läntiseen osaan Euroopan mannerta.
Minä lähden kauaksi ulkomaille, ennen vihkimistämme, sanoi Kustaa Hannalle. Mihin ulkomaille? Amerikan maailman osaan. Kyynel herahti Hannan heleänpunaisille kasvoille, kuullessaan tuon sanan. Täytyykö minun jäädä tänne ikävissäni suremaan, kuihtumaan ja kuolemaan?
Mikke osaa uida, Nikke osaa uida, Wahti osaa uida, mutta minä olen pieni vielä. Kun kasvan suureksi, niin uin Espanjaan. Ainahan uida osaa, vastasi salakka. Pahempi on kävellä kuivalla maalla. Mutta sitä minä osaan, tuumaili Tuttemuj. Salakka ei huomannutkaan, että iso ahven oli juuri hänen takanaan, ja yks' kaks' sujahti salakka ahvenen kitaan. Mitä se oli?
Narri vastasi nauraen: "Kaikkea: haukoillani sieppaan korpien susia ja suuria karhuja, metsäsikoja, kauriita ja hirviä, kettuja, jäniksiä. Ja kun palaan ruokaherrani luo, osaan käyttää nuijaani, kylvää palavia kekäleitä asemiesten päälaelle, virittää harppuni ja laulaa, rakastaa kuningattarina ja heittää puroihin somasti veisteltyjä lastusia. Todellakin, enkö ole hyvä lauluniekka ja lemmenritari?
Täällä nähdään paljon ihmisiä, jotka polviaan notkistellen näitä härkiä kaunistelevat kukilla ja kunnioittain tervehtävät niitä. Voi sinua, jos kurillasi survaiset näitä laiskoja eläimiä, jotka eivät tieltäsi väisty! Silloin kansa sinun palasiksi repisi. Jos kärsimyksesi on kaiken tämän kestänyt, ja sinä tulet toiseen kaupungin osaan, niin kohtaa sinua toinen kovempi koetus.
»Minä näet osaan katsoa kädestä ja tiedän siitä kaikki.» »Sinä?» »Minä juuri. Etpäs uskallakkaan!» »Kyllä vaan senvuoksi.» Ja tyttö ojentaa kätensä. Mitäs siitä nyt tuleekaan? ajattelee hän syrjästäkatsoja. »Totta sinä näyt puhuneen», sanoo nuorukainen vakavasti. »Ei ole kukaan saanut kädestä ottaa. Mutta täällä ulkona ikkunan alla kylläpäs niiden on tehnyt mieli sinun kukkiasi katsomaan!»
Päivän Sana
Muut Etsivät