Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. syyskuuta 2025
Kun hän tämän sanoi muisti hän, miten Antero oli saanut 20 ruplaa viikossa. Se pisti häneen kipiästi, kummallisesti, tuo muisti; mutta sitten muisti hän vähän siitä, mitä Antero oli hänelle vast'ikään sanonut, ja taasen nousi hänen rinnassansa kysymys: "onkohan Antero oikeassa?" Nyt kuului hirvittävä huuto huoneesta, missä Lauri, tohtori ja hänen toverinsa olivat.
Joskus käytimme me hyväksemme vielä poikamaailmassa tavaksi tullutta kokkapuhettakin, kysästen näistä myymälöistä »onkohan varastossa venäläistä älyä korkatuissa puteleissa», jolloin usein meille kohteliaasti vastattiin: »ei juuri löytymäs; mutt' tulemas pian ensi viikolla.»
"Onkohan niin, Worse, että tahdot kääntyä ja tehdä parannusta synneistäsi; vai tahdotko sitä vielä kauemmaksi lykätä?" "En, en, kultani, tiedäthän kuinka mielelläni tahdon kääntyä; mutta sinun täytyy auttaa minua, Saara, enhän tiedä sitä enkä tätä."
Jos sitten köyttäisimme miestä. ANNA. Antakaa hänen olla! Miksi noin menettelette hänen kanssaan? MAUNO. Köyttäkää päälle vaan, ja pankaa vaikka rautoihin, jos mielenne tekee. Ei haittaa yhtään. OLLI. Ei haittaakaan. ANNA. Isä, elä salli! Muista kuinka monta vuotta Mauno sinua uskollisesti palveli! ROINILA. Niin, Olli, onkohan tuo tarpeellista? OLLI. Mitä se Anna puhuu? Uskollisesti?
Hän istui taas tässä entisessä elämässään, entisessä ympäristössään etäämpänä kuin koskaan ennen kaivatusta onnestaan. Pastorikin tuli aina sakastista ja istuutui hänen viereensä, kun kirkkotoimituksilta jouti, ja tarjosi hänelle virsikirjansa, josta hänen olisi pitänyt veisata. Onkohan kukaan ihminen tässä maailmassa niin onneton kuin minä? kysyi hän itseltään moneen kertaan. Ja mistä syystä?
KUNINGATAR. No, tehdäkseni teille iloa, ystäväni!... KAIKKI. Kiitoksia, teidän armonne! STUART. Mikä aatelismies saa kunnian? Onkohan niiden joukossa ainoatakaan, joka ei tukalassa hetkessä ole minua pettänyt tai voisi sitä tehdä? Yksi löytyy! Bothwell tulee, notkistaa polvea kuningattarelle, ottaa hänen kätensä ja vie hänet tanssivien luo.
Vai pitäisi meidän vaan mennä herraa vastaan ja laskea liput hänen jalkainsa juureen! Sen mokoma! Eikös hän tiedä, että olemme jo neljäkymmentä vuotta olleet sotapalveluksessa ja ennättäneet jo sillä ajalla nähdä jos jotakin? Onkohan tosiaankin ollut semmoisia päälliköitä, jotka ovat totelleet tuota rosvoa?" "Eipä luulis tuota", vastasi Ivan Kusmitsh.
Niin sitä muutkin luulevat, sanoi Antti ja pienen äänettömyyden ajan ujouden kanssa taisteltuaan lisäsi: Mitenkä arvelet, onkohan niillä yrittämisen sijaa ollenkaan, jotka voivat vähemmän varustella itseään? Enhän minä sota-asioita tunne, sanoi Viija. Niin sanoi, vaikka ymmärsi hyvin kyllä, koskapa kysyi: Kukahan tuo valmiiksi varustettu lienee?
Mutta juuri kun miehet olivat sen alhaalta sytyttäneet, oli kapteeni rynnistänyt patsaan juurelle vyörytetyn kiven syrjään, jolloin riuku oli, kahdesta kohden taittuen, kaatunut. Sen jälkeen ei kukaan ollut kapteenia enää nähnyt. Onkohan se raukka järkensä kadottanut? ajatteli Kerttu, sydän kurkussa. Vallankumouksellisten pääkortteeriin uudestaan tultuansa hän ei enää päässytkään sisälle.
Sillä onkohan luultavaa, että minä, niin kauan kuin minussa oli hiukkasenkin järkeä jäljellä, olisin näin ehdoin tahdoin heittäytynyt Burgundin herttuan valtaan, samalla aikaa kun taoin häntä vastaan salavehkeitä, jotka eivät voineet olla tulematta ilmi ja jotka ilmitultuaan olisivat saattavat minut, niinkuin nyt olen, täydellä syyllä vimmastuneen herttuan kostonalaiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät