Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. syyskuuta 2025
Kyllä minä olen Kemistä, vastasi Aspela. Onkohan isäntä kotona? Ei tässä talossa isäntää olekaan, sanoi mummo. No, mihinkäs isäntä on joutunut? Se on ollut kuolleena jo toista kymmentä vuotta ja minä olen isäntävainajan äiti. Vai on Matti kuollut, enkä minä ole kuullutkaan. No, ei se ihme olekaan, kun olen asunut niin kaukana täältä ja niin kauan.
Se on tuo kamala kertomus Burgundin herttuan hävittämistä kaupungeista, joista jokainen yhä vielä on olemassa erään käskyillenne kuuliaisen kostajan hahmossa: toveri Gent, toveri Dinant, toveri Lüttich ... ja vielä muutamia muita, joita vaan kuiskaamalla tohditaan mainita. Onkohan niitä oikein olemassa, sire?" "Kenties!" kuningas vastasi.
»Sanokaa heille», jatkoi Lybecker, »että köyhyys kasvaa täällä kasvamistaan.» Kirjuri taaskin kirjotti. »Jo on merkitty.» »Mitä luulette, Schreiber, onkohan heillä aavistusta, että minä olen pitänyt eri hintaa dukaatilla?»
"Vaan eihän se voi olla Jumalan tahto", virkkoi hän äreästi, niinkuin lapsi, joka tarvitsee rauhoittua äitinsä helmassa. "Sen sanon, Margery, onkohan Kaikkivaltias vihastunut minuun, kosk'ei Hän anna minun kuolla vanhassa kodissani?" "Ei, ei, isä", vastasin, "Jumala Kaikkivaltias on rakkaus. Kaikki mitä Hän tekee on aivan hyvää. Hän ei vihaa ketään meistä."
"Olithan kadottanut Juliuksen jo ennen kuin tapoit hänet? "Ja sinä elät ja taistelet sittenkin vielä. "Onkohan tuo Narses, jota kaikki pelkäävät ikäänkuin hän olisi samalla kertaa isä Jumala ja piru, niin vaarallinen? "Mahdotonta. "Onhan hän sokeasti antanut Rooman minun ja miesteni haltuun.
"Tuo on ihan varmaan hätäkello", huudahti katteini Malm, ratsastaessaan joukkonsa etupäässä, toisella puolella prikaatinajutantti Vallgren ja toisella kornetti Brandenburg. "Onkohan tuo Juvan kirkolta?" Rietu Pekkolainen, joka oli varsin lähellä katteinia, kuuli hänen kysymyksensä ja vastasi: "Niin, herra katteini! Suokaa anteeksi, että puutun puheesenne, mutta tuo soitto kuuluu Juvan kirkolta!"
Hän nauroi punehtuneena ihan liian kovaäänisesti koettaen saada muita nauramaan. Mutta ei kukaan nauranut ja mamma vaan sanoi: No, onkohan se hyvä noin isäänsä pettää. Syntyi äänettömyys, jonka kestäessä Alina vähitellen muuttui totisemmaksi. Puheenaineen puutteesta hän vihdoin sanoi huokaisten: Juu, juu. Ja lakkasi kokonaan nauramasta. Sen jälkeen oli taas pitkä äänettömyys.
"Niin, mutta eihän meillä ole, kuin yksi poika, tuo valkotukka ja sinisilmäinen Eljas, joka ensiviikolla täyttää 8 kuukautta." "No, onpa jo aluksi siinäkin." "Voi, voi! Onkohan pikku Eljas itkenyt kodossa ja ovatkohan häntä hyvin hoitaneet?" "Ole huoletta siitä.
Onkohan mahdollista ajatellakaan, että minun kaikkien näiden uhrien lisäksi pitäisi vielä luopua mielipiteistäni? Ja siitähän olisi kumminkin kysymys, taikkapa olisi meidän elämämme, minä tarkoitan teidän suhdetta minuun ja minun teihin, suuren suuri valhe. Se ei sovi meidän arvollemme. Minä olen velvollinen sanomaan teille täyden totuuden.
"Annan hänelle mielelläni anteeksi. Hän ei ollut täydessä tajussaan. "Mutta palatkaamme nyt omiin asioihimme, onneemme, rakkauteemme." "Onkohan rakkautemme tuottanut sinulle onnea", mietti Valeria. "Paljon voimakkaampi olisit huomenna taistelussa, jos olisit mennyt naimisiin länsigoottien kuninkaan tyttären kanssa tai tuon Haraldan kanssa, joka piti sinusta niin "
Päivän Sana
Muut Etsivät