Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Hyvää päivää! Kuulin semmoista riemua täältä, että minun täytyi tulla katsomaan mitä on tapahtunut; ja paitsi sitä tahdon tervehtiä vanhoja ystäviä", ja Nils pudisti Arnen ja Karin kättä. "Täällä on paljon ihmisiä tänään", lisäsi hän, "onkohan totta mitä olen kuullut juteltavan että täällä juodaan kihlajais-olutta tänään, Arne?"
Siis kaksikymmentä litraa päivässä, se on todellakin läikkä. On se vieläkin, vaikka se on maaliskuussa kantanut. Parhaillaan ollessa kun lypsetään neljä kertaa päivässä, saadaan siitä kaksikymmentäkuusikin litraa päivän osaksi. Onkohan tuo totta? virkkoi rovasti toisella suupielellään nauraen.
»*Yksityinen*. Lupa avata ainoastaan J. G. Uttersonilla persoonallisesti ja yksinään, sekä hävitetään lukematta siinä tapauksessa, että hän kuolee ennen minua.» Niin kuului kotelokirjotus, ja juristia pelotti nähdä sisältöä. »Olen haudannut vanhan ystävän tänään», ajatteli hän. »Onkohan tämä kirje ryöstävä minulta vielä yhden?» Vihdoin hän häpesi pelkuruuttaan ja mursi sinetin.
Iltapäivällä alkoi tykkituli vaimeta, ja äkkiä taukosi melkein kokonaan. Silloin tuli Hinkin luo nuori, noin 18-vuotias mies ja sanoi: Kas kun olet niin noessa etten ollut tunteakaan. Hinkki huomasi kyllä että sillä oli jotain muuta asiaa, ja niin olikin. Onkohan sota nyt lopussa? kysyi nuorukainen. Vai lopussa! sanoi Hinkki, eihän tämä ollut vasta kuin harjotus-ammuntaa. Mutta katos tuonne!
Niitä kenkiä, jotka sillä oli jalassa kolme vuotta sitten, se ei ollut voinut saada mistään muualta kuin merestä, mutta meri ei tuo kenkiä muuten kuin ruumiin mukana.... Vedäppäs ruumiin jalasta kengät ... otappas kuolleelta hänen omansa ja jätä hänet vesien vietäväksi! Onkohan nyt niin suuri ero, mistä ottaa, kun kerran merestä ottaa! puhkesi yhtäkkiä Hanna.
Onkohan täti löytänyt hyviä huonekaluja sinullekin. Mutta Sten vai niin, sinä vaan menet sanomatta edes minulle hyvää yötä!" Sten oli todellakin kiiruhtanut hänen huoneestaan virkkamatta sanaakaan; Alfhild tuli nyt kynttilä kädessä hänen perästänsä vinnille. "Vai niin tahdotko mieluummin ottaa jäähyväiset täällä ulkona kuten tavallisesti.
Vaan sitä minä tässä vähän kuitenkin, että onkohan se totta, kun puhuvat, että ne rautatien hevoset syövät halkoja ... ei mahda olla, taisi vaan pehtori minua narratakseen?... Rovasti ja ruustinna, vaikka itse viisasta väkeä, eivät milloinkaan kuitenkaan nauraneet, jos joku heidän mielestään sattui tyhmemmästikin puhumaan... Ja mistäpä Matti sen niin tiesikään ja taisikaan tietää?
Anni ihaili ja ihaili ja vielä kerran ihaili. "Onkohan sormuskin niin kaunis?" kysyi hän sitten. "Se se vasta kaunis onkin", vastasi Bertha, "mutta risti-isä kielsi avaamasta koteloa. Käy, Anni kulta, sisään, niin saat nähdä sen". "En jouda; minun täytyy mennä. Kävin vain kutsumassa sinua meille täksi illaksi. Mutta eikös tuota nyt saisi nähdä? Eihän se siitä pilaannu."
Poikien äiti, joka jo tuokion ajan oli maannut, nousi nyt vuoteeltansa, lausuen: »Minäpä myöskin menen katsomaan, onkohan se siellä vieläkin. Kukaties se on jonkun pyhän nunnan henki, joka ei ole saanut haudassansa lepoa, vaan käyskentelee katsomassa tätä syntistä maailmaa.
Onkohan kukaan hallitsija saanut osakseen syvemmin tunnettua ja sievempää ylistyslaulua kuin jalo ensimäinen Aleksanterimme tässä; suomalainen sydän siinä sykähtelee ja rakkautta sen syvyyksistä uhkuilee ja yhdistää maamme ja sen ylevän Suuriruhtinaan erottamattomasti toisiinsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät