Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
"Ennen neinnä ollessani, impenä eläessäni läksin marjahan metsälle, alle vaaran vaapukkahan. Kuulin Kuuttaren kutovan, Päivättären kehreävän sinisen salon sivulla, lehon lemmen liepehellä. "Minä luoksi luontelime, likelle lähentelime.
Eikä hän näytä enemmän kuin Annettekaan pitävän mitään kiirutta, ja kun he kohtaavat toisiansa hän tuli sinne minun siellä ollessani ei taida huomata muuta kuin että he ovat helkkarin haitaksi toisillensa. Minä olen varma ettei siitä tule mitään. No, niin se tervehdys oli lopussa. Neljäntoista päivän perästä olin minä taas siellä, sillä rouva pyysi minun tulemaan.
Sitte täällä vielä on kaksoisveljekset Haarald ja Pentti, jotka makasivat kehdossa minun viimein täällä ollessani, sitte Eedit ja Ester, "pikku tytöt", joiksi heitä nimitetään, ja viimeiseksi kaikkein herttaisin kultanuppu, pieni Lilli, joka ei vielä osaa selvästi puhua.
Viimein keksin suuren pähkinäpuun, josta kokosin pähkinöitä moneksi päiväkseni; vettä oli kyllä saatavana, mitä parhainta, kirkasta lähdevettä. Viidentenä yönä matkalla ollessani olin taasen hätää kärsimässä. Metsäeläinten kiljunaa ja ääniä kuului jos jonkinlaisia läpi yön; vilaukselta näin niitä useamman kaltaisia.
Hänen äänensä kuului iloiselta vastatessaan: "kyllä tulen, neiti Margery!" Sitten seisoin suljetun ikkunan ääressä katsellen ulos; olin näet liian vanha avaamaan sitä, niinkuin nuorena ollessani olin tehnyt, vaikka minua yhtä paljon kuin ennenkin miellytti katsella kirkasta, valoisaa kuuta ja pientä uskollista tähteä, joka sen vierellä loisti.
Minä puolestani tunsin tosiaankin ihmeellisiä tunteita läsnä ollessani.
WILHELM. Sen Tanskan piispa Ol' äitilleni opettanut; hän sen Opetti mulle piennä ollessani. VALPURI. Sen vielä toki muistat. WILHELM. Varsin hyvin. VALPURI. Se hupaist' on! Mun Akselini sanoi Sull' oivan äänen olevan; ei hennon, Mik' eloss' ihmisiä himartaa, Vaan jalon, vahvan, järeän, kuin ois Se haudasta.
Mutta minun vähäinen turhamielisyyteni ja Steerforth'in apu yllyttivät minua tavalla taikka toisella eteenpäin; ja vaikk'ei se varjellut minua paljon, jos ensinkään, rangaistuksesta, teki se minut, siellä ollessani, poikkeukseksi yleisestä joukosta, koska minä kuitenkin vakaasti noukin niitä näitä tiedon muruja. Tässä asiassa auttoi Mr. Mell minua paljon.
"Minun nuorena ollessani", sanoi vaimoni, "sai hyvästi vaatetettu tyttö uuden hatun keväällä ja toisen syksyllä; siinä hänen varastonsa. Arkipäivisin, vaihtelun vuoksi ja uuden säästämiseksi, käytettiin vanhoja hattuja. Isäni oli hyvissä varoissa, mutta minulla ei ollut enempää, enkä halunnutkaan. Keväällä ostin itselleni kaksi paria hansikkaita, tummat ja vaaleat ja käytin niitä kaiken kesää.
Tässä tuvassakin olen ennen muinoin ollut... Kenenkä tupa tämä nyt on? Juhana. Pietari Roposen! Audotja. Vai niin! Eikö Jaakko-äijä ole enää elossa?... Niin se aika muuttuu. Mari. Kuka olet sinä? Minä en tunne sinua. Audotja. En minä enää olekaan se, mikä olin viime kerran täällä ollessani. Mari. Mitenkä niin? Audotja.
Päivän Sana
Muut Etsivät