Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
On samat riennot, työt ja mielipiteet Kaikilla meillä, veikot, ystävät; Ne olkoot jalot, voimalliset siteet, Jotk' ankkur-köytenämme kestävät; Ain' yhden onni olkoon onni toisen: Pois kateuden versot kitkerät! Mit' yksin ei voi tehdä, usein voi sen Yksissä neuvoin tehdä ystävät!
Kaks verikoiraa, sinun sikiöitäs, On tässä vieneet veljeltäni hengen. Pois kuopasta, ja tyrmään heidät viekää! Siell' olkoot, kunnes heille kidutukset Ma keksin ennen kuulumattomat. TAMORA. He kuopassako ovat? Kummallista! Kuink' äkkiä ne murhat tulee ilmi!
Kotona kuultuja puheita ei Viija ajatellut ollenkaan. Olkoot ne siellä, ajatteli hän. Petu oli mielestä nyt niin ihmeen hyvä, että oli aivan syntiä ajatella sillä lailla kuin hän oli sattunut ajattelemaan. Nyt ei saa tulla vasta sellaiset. Petu ei malttanut olla huomiseen, vaan lähti piian kanssa kotiin.
Ei vielä viikon päiviin puhettakaan! Sjeh! Olkoot aikansa, tottapahan lähtevät. Ja kaikki menivät kotiinsa vesipuodin luota ja päättivät olla odottamatta. Mutta kotona olivat herrat hermostuneita rouvilleen ja tarkastelivat otsa rypyssä ruokapöytää. Rouvat taas riitelivät pienimmistäkin asioista piioilleen ja nämä taas vuorostaan lapsille, jotka aina olivat jaloissa.
Kun näin muutetaan, tulee sen tapahtua, samalla tapaa kuin vaan päältäkin muutetaan, iloisella, miehuullisella, rakkautta täynnä olevalla mielellä, joka elää toivossa. Ja nyt, lapseni ja harvat ystäväni, iloitkaamme nää päivät, harvat sitten on ukko yksin; mutta Aksel tuossa ja Maria olkoot minun luonani.
Eikä ole hän kenellekään mitään, ei itselleenkään. Se on mennyt, niinkuin oli tullutkin, tämä kesäinen unelma. Ja menköön! Ja olkoot! Olisi hän yhteen kelvannut, Laurin lapsenhoitajaksi. Ja toiseenkin: pitämään puheita Naimin kihlajaisissa!... Jos hän sen tekisi? Hän nauroi, äänettömällä suulla, mykästi: jos hän palaisi takaisin ja todellakin pitäisi puheen Naimin kihlajaisissa!
MAIJU. »Sirkka» ja »Yö ja päivä», kun eivät juohdu nyt mieleeni muut. Enkä löydä edes niitäkään. Olkoot sama se minä näyttelen näitä. Ja mitäs minä sitten vielä tarvitsen. Vaatteita ? Niin, herran tähden vaatteita ! Päästäkää minut rauhaan siitä kahvista, kuulittehan jo, että minä. en juo. MARTHA. Minäpä kaadan päällenne, ellette nyt ota hyvällä.
Eikös se nyt ole niin soma, että on niitäkin, puolusti Liisa. Onpa se nyt koko soma, sanoi Reeta nauraa hykäyttäen. Olkoot ne sitten yksistään, vaan eikö liene tahtonut sinuakin. Tahtoi toki, sanoi Liisa. Vaan miten minä ilennen olla, kun minulla ei ole nämä vaatteet niin hyvät kuin muilla. Niinpä ovat, myönsi Reeta. Ja tokko nuo sinua kovin kaivannevat, jos seisot sen aikaa ulompana.
»Heillä on kirkkaat haarniskat», sanoi Isabella, »he ovat luultavasti burgundilaisia. Mutta olkoot keitä tahansa, niin pitää meidän antautua heille pikemmin kuin meitä takaa-ajavien laittomien rosvojen käsiin.» Ja vielä silmänräpäyksen kuluttua hän, katsahdettuansa lippuun, huudahti: »Minä näen lipussa halkinaisen sydämen!
Tuommoinen oli niin isän näköistä!... Olkoot, ajatteli hän sitten, minä en välitä heistä enkä mene illalliselle enkä kutsumaan heitä... Mitähän se ajatteli se ylioppilas, kun minä juoksin ohitse...? Vaan ajatelkoon mitä tahansa, minulle se on ihan sama! Ketä ne on nuo vieraat? kysyi kuitenkin Elli äidiltä keittiössä ... koetti kysyä huolettomasti, melkein halveksivalla äänellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät