Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Paikat kävivät tutummiksi. Tuon kosken alla olin monesti uistinta vetänyt; tuossa niemen takana olimme kerta kesäasuntoa olleet. Tätä väliä olin kulkenut niin monta, monta kertaa kotiini. Olisihan siinä voinut syöttää ja maata muutamia tunteja ja sitten aamulla levänneenä miehenä saapua kotiin ihmisten nousuaikana. Niin olin joskus tehnyt, kun yöllä olin tullut.
Olisihan sinun kyllä sopinut vakaasti pyrkiä eteenpäin mailmassa eikä kuitenkaan tarvinnut olla niin raju arkaa, hellää, kokematonta tyttöä vastaan. Dora raukka!" Minä en ole koskaan kuullut semmoista suloista, kärsivällistä hyvyyttä lausuttavan, kuin se, jota hän osoitti, tätä vastatessaan.
1 kohtaus. Maiju. Kissa vieköön, kun on kuuma!... Emma. Pelkäätkö, että ahvenet keitoksi kiehuvat korissa? Maiju. En, mutta olisihan torilla ollut kantajiakin ja... Emma. Luuletko sinä sitten olevasi liian hyvä kantamaan ruokaa torilta? Maiju. Enpä juuri sitä!... Mutta kun on vähän arvon tunnetta ja kaikkea tuota ... ja sitäpaitsi on jo kuusi viikkoa opetellut koneella ompelemaan... Emma.
*Matami Helseth*. Niin, tietysti. Mortensgård oli silloin aivan nuori. Ja olisihan sillä naisella pitänyt olla enemmän järkeä kuin hänellä. Hän olisi tahtonut mennä naimisiinkin, hän. Mutta eihän se käynyt päinsä. Ja kyllä hän siitä kärsiä sai. Mutta sitte hän on paisunut mahtavaksi. Moni täällä tarvitsee nykyään *sitä* miestä.
Mutta mitään eivät kerinneet hänen silmänsä keksiä, kun edessään olevan ja häneen yhä tuijottavan eukon pyöreästä suusta kuuluivat sanat: "Mitä teillä minulle olisi?" "Olisihan sitä paljonkin, vaan nyt ei liene tilaa pitempiin, tulin vaan teitä näkemään", sanoi Kaisa.
Hän löi nyrkillään otsaansa, käveli kiivain askelin edestakaisin, seisattui viimein yhä vielä itkevän Roosan eteen ja sanoi: "Miksi et sitte seurannut häntä, kun sinusta on niin vaikeata ottaa osaa isäsi kohtaloon? Olisihan hän sinut mielelläänkin ottanut täksi päiväksi ja huomeneksi, vaikka hän ehkä jo ylihuommenna olisi hävennyt kerjäläistyttöä!
Olisihan niitä ehtoja ollut paljonkin, mutta eihän niitä kaikkia saisi täytetyksi, sen tiesi jo ennestään, kunhan nyt edes olisi asunto jokseenkin huokea, huoneet puhtaat ja kalustot eheät, kunhan ei emäntä olisi kovin hapannut, kunpa ei olisi aivan paljon »läpikäymistä», kunhan ei tarvitsisi viidettä kerrosta ylemmäs kiivetä, kunpa vain ei olisi kovin kosteata eikä taas kylmää, ja kunhan...
Mutta mitä pitääkään minun sanomani? Niin mitä te nyt sitten teette? Me taistelemme! Taistelette? Kenen kanssa? jos saan kysyä. Keskenämme tietysti, sanoin minä. Mutta mistä te taistelette? jos vieläkin saan kysyä... Sanomalehti-ilmoituksista! sanoin minä ja minua jo vähän kummastutti, ettei hän sitä tiennyt; olisihan sen melun pitänyt sinnekin kuulua. Mutta mitä niissä on taistelemista?
Pekka minä olen ja Pekka oli isäni ja Lampelaisiksi meitä sanotaan sen lammin rannalla olevan mökin mukaan, jossa asumme. Kirjoita se vaan mustaan kirjaasi, Jumala sen myös kirjoittaa omaansa. On sinulla ilmaa keuhkoissasi, jatkoi vouti ivallisesti; olisihan vahinko, jos et saisi huutaa.
»Huvittelet, tietysti, niinkuin muutkin. Sinne tulee sotaväen torvisoitto mukaan. Ja minä menen kanss'. Pappa jo antoi rahaa. Hullu olet, jos jäät pois.» »Menevätkö ne ihan varmaan, Ines ja Olga?» »Lupasivat ainakin.» Olisihan tuo ollut hauskaa, mutta hän oli Kallelle luvannut, ettei seuroissa kävisi... »Niin, en minä kuitenkaan.» »Ole sitten poissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät