Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Mastopuussa ei saa olla madonsyömää. Purjeen pitää olla tiivis ja sen köyden tiukaksi punottu, jos mieli ei revetä eikä katketa. Kuivat oksat karsii meri rantapuistostaan huolellisemmin ja säälimättömämmin kuin tarhuri omastaan. Huono täällä aina häviää ja hyvä jää. Entä ajan kauhut, kaikki se surkeus siellä tuon ulapan auteren takana? Onkohan niitä? Eihän sieltä mitään näy eikä mitään kuulu.
Tulipa päivän päättyessä, iltaruskon sammuessa tuonne terhenniemen taakse impi kuusikon kohusta, oksat tieltä taivutellen, marjanvarsia varoen; verkkaisilla askelilla astui kohti kanteletta, kultakutrit olkapäillä, sinisilmät kyynelissä, surun kaihoa povessa miksi, tuskin itse tiesi.
Alkaa kuulua kaukaista huminaa ja puiden oksat käyvät levottomiksi. Lukemattomia pieniä laineita ilmestyy ulapalle keskenänsä kisailemaan. Ikäänkuin lumottuna ne kiertyvät, sulavat toisiinsa ja muodostavat äkkiä pitkiä, avaroiden selkien yli ulottuvia, vaahtoharjaisia aaltoja. Tuuli yltyy yhä rajummaksi ja kautta taivaan kiirehtii vimmaisessa vauhdissa synkkiä, uhkaavia pilvivaippoja.
Sitte tarttui hän Helenan käteen ja pitkitti kulkuansa viimeisellä vauhdilla. Mutta äkkiä näki hän kauhistukseksensa, että ne tulisoitot, jotka olivat pudonneet vanhan käsistä, olivat sytyttäneet lähellä olevat kuivat oksat ja että valkea riehuvalta vauhdilla levisi kaikille puolille.
Aukoilla tummat oksat kuvautuivat mustiksi ja selviksi talvisen taivaan vaaleansiniselle pohjalle. Esinetten reunat ilmestyivät jyrkkinä ja tarkkoina, niinkuin minä päätin, että oman elämäni määrä olisi. Minä tiesin, että aikomukseni olivat puhtaat ja ylevät, ja kuului siltä kuin taivas varmaan suosisi minua.
Puutarha oli kummallisen näköinen, eikä siinä kaikki suinkaan ollut niin kuin luonnon mukaan olla piti. Sillä vaikka se oli vallan viljelemätön ja huhtikuun lumi peitti maan ja sen ainoan koristuksen, muutaman matalan hedelmäpuun oksat, niin riippui niissä kuitenkin vallan vastoin luonnonlakeja runsain määrin hedelmiä.
Kurjat kuusennäreet, siinä vakavina, vaijeten. Niinkuin tietäisivät jotain, jota minä tiedä en. Kuusennäreet, kuinka monta heitä siinä lieneekään, oksat alas painuneina, jokainen kuin yksinään. Tuolla rannan musta viiva. Tälläpuolla aava jää. Yö ei ole vielä tullut. Viel' on hetki hämärää. Tuuli liehtoo lounahalta. Pilvet taivaalla sinertää. Uhkuvesi kosken alta jäälle leviää.
Sitten he molemmin laittelivat ne kukkaiset oksat vesiastioihin, joissa ne kesäkuun illan ruskon kultavalossa näyttivät tavattoman kauniilta ja kukkien tuoksu täytti koko huoneen.
Kuule sana viimeinen: "Pihlaja pihalla on; Sulle suon mä suutelon, Mansikoit' kun oksat sen Kantavat, mut ennen en." "Tyttöin päätöksistä viis!" Mietti Antti, lähti siis Illan tullen Katrin luo: "Totta tyttö muiskun suo!" Kartanolla Katri on. Mitä toimii vallaton? Mansikoita pihlajaan Tyttö sitoo toimissaan. Sydämeni.
Mutta he eivät tyytyneet vielä tähän; he poimivat taskunsa täyteen pieniä kiviä ja savenpalasia ja hiipivät sitten erään puun luo, jonka pisimmät oksat ulottuivat miltei vankkurien yli.
Päivän Sana
Muut Etsivät