Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tosiaankin, sinä olisit tähän asti Roman kansalta saanut vastaanottaa enemmän etuja, kuin olet pahaa kärsinyt. Mutta koska onni enimmästään ohjaa inhimilliset olot ja se, kuten näyttää, on tahtonut, että sinä kokisit sekä meidän voimaamme että suosiotamme, niin kiiruhda nyt, kun siltä sen voit tehdä, ja pitkitä, niinkuin olet alkanut.
Ohjaa minua niin joka silmänräpäys, että Sinä voisit omistaa itsellesi kaikki minun sanani, ajatukseni, haluni ja tekoni ja että ne olisivat Sinulle otolliset. Anna minulle sama henki, joka hallitsi apostoliasi, kun hän lausui: kaikki voin minä Kristuksen kautta, joka minut väkeväksi tekee sanalla sanoen, anna minulle elävä usko, niin tulen minä armostasi autuaaksi.
Lavensin valtakuntaas maailmalla, Mä sulle portit pilviin yltäväiset Ja niiden eteen lipputangot nostin. Abusta hankin sulle obeliskit. Ikuiset kivet pyhitin mä sulle. Sinulle laivan' tuovat merten takaa Kaikkien kansakuntain aartehia. Sun ajatustes neuvo ohjaa työni, Ja Amun käskyjä mä noudattelen. Mä huudan sua: harras rukouksen' Maailman ääriin saakka kaikukohon.
Myöskään ei tällainen »vitalismi» sodi energian säilymisprinsiippiä vastaan; nykyajan vitalistit olettavat kaikki, että, mikäli vitalistinen tapahtuminen määrätyssä »tilanteessa» on mahdollinen, täytyy sen energeettisesti mahdollisuutena sisältyä tähän tilanteeseen; vitalistinen tapahtuminen ei lisää eikä vähennä kysymyksessäolevan aineellisen Systemin fysikaaliskemiallisia energioja, se vain ohjaa niitä; kuten E. Becker, Driesch y.m. ovat osoittaneet, voidaan tällaista ohjaamista ajatella muodoissa, jotka täydellisesti noudattavat energian säilymisprinsiippiä.
AARON. Vaikk' ohjaa Venus teidän halujanne, Mun poveni on valtias Saturnus. Mitä sanoo kuolonjäykkä silmäni, Vait-oloni ja tämä musta mieli, Nää villakippurat, jotk' oijistuvat Kuin käärme, joka kiemurastaan kirpoo Ja tuhoovaiseen työhön suoriutuu? Ei, rouva, nää ei lemmen merkkejä! Sydäntä ohjaa viha, kättä surma, Ja päässä veri takoo, kostonhimo.
Näät tää, mi ylös ohjaa katseheni, on tuo Vergilius, sa jolta voiman sait laulaa jumalia, ihmisiä. Syyn muun jos naurussani näit, se hylkää, ei totta se; mua nauratti vain sanat, jotk' itse hänestä sa juuri lausuit.» Kumartui polvia jo palvomahan hän Mestarin, mut tämä virkkoi: »Veli, ei niin, sa varjo oot, on varjo eessäs.»
Varmuuden vuoksi hän maksoi huoneet vielä viikoksi eteenpäin. Ja antoi osotteen, jonne sana olisi lähetettävä, ellei niitä viikon kuluessa noudettaisi. Nyt hän oli valmis. Nyt hän oli vapaa. Nyt hän oli irti maasta kuin ilmapurjehtija, joka ohjaa koneensa kohti käymättömiä, sinertäviä tuulentupia. Hän ihmetteli itsekin, kuinka helposti tuo kaikki oli käynyt.
Rannan honka vaeltavan varjonsa näkee vesiin: »Kaunis puu, sa oudonsynkkä-oksa, vailla pohjaa, suojaa, ohjaa, mistä voimaa imi juures, mistä heimos heilinyt on ylhäisistä? Tummuus tutkimaton latvas peittää. Runkos vapisee, se varjon heittää, vartoneeko helmas himmee, musta tähden tai yötuulen kohtausta? Kaunis puu, kaltaisein sa oot! Ken sa oot?»
Niin, pahan työn rangaistus voi seurata parin päivän kuluttua teosta, se voi viipyä pari vuosisataa, mutta se seuraa *varmasti*; se on varmempi kuin elämä se on yhtä varma kuin kuolema! Maailman keskustana, ihmiselämän pyörteissä, on vielä tänäkin päivänä Jumala, ja hänen kätensä ohjaa kaikkea yhtä varmasti kuin vanhimpina aikoina. Ja maailman suuri henki on *vanhurskas*.
Mannert' ei näy, ääretön vain Allan' aallokko kuohuu. Luoja, suojaa purttani mun, Halki aaltojen ohjaa! Turman kalliot karttaa suo, Ett'ei purttani ruhjois nuo! Luoja, suojaa purttani mun, Halki aaltojen ohjaa! Tyyntyy se tuulonen tuiminkin. Päättyy se päivä myös pilvisin. Viihtyy se villeinkin aaltoin tyrsky, Raukeepi kerran rajuinkin myrsky. Kuluu se kurjinkin, kolkoinkin yö.