Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Mekanistinen prinsiippi jää siis näihin tapahtumiin nähden päteväksi. Driesch on nähdäkseni langennut erääseen tieteellisessä todistelussa useinkin tavattavaan virheellisyyteen. Sellaisella epämääräisellä alalla kuin biologian peruskysymykset ei täsmällisiin, keskitettyihin muotoihin puettu syllogismi ole paikallaan. Kun pohja vähänkin pettää, sortuu päätelmän todellisuudessa hauras rakennus heti.
Todellisuudessa Driesch on vuorovaikutusteorian kannalla, todellisuudessa hän uskoo, että eläinten ja ihmisen »sielu» on vaikuttavana tekijänä näiden toiminnassa.
Mutta onko hän todistanut sen, mitä hän itse luulee todistaneensa? Huomiota on kiinnitettävä siihen, mitä Driesch on tahtonut todistaa. Hän ei ole vitalismin todistuksillaan lähinnä tahtonut G. Wolffin tavoin osoittaa, että on olemassa »primääristä» eli, kuten hän itse sanoo »dynamista» tarkoituksenmukaisuutta. Myöskään ei hän tunnusta Wolffin tähän kohdistuvaa todistelua sitovaksi.
Tästä seuraa, että vaikka Driesch kysymyksessä ruumiin ja »sielun» suhteesta on tavallisen, jopa lisäksi vanhentuneen vuorovaikutusteorian kannalla, vaikka hän siis katsoo, että yhtä vähän kuin eliön kehitystä voidaan ymmärtää puhtaasti »koneellisella» tavalla, yhtä vähän voidaan korkeampien eläinten ja ihmisen järjellistä toimintaa mekanistisesti selittää, hän ei kuitenkaan katso voivansa selitysperusteena jälkimäisessä tapauksessa käyttää eläinten ja ihmisten psyykeä.
G. Wolff huomauttanut, että spiraaliksi kiertynyt teräshihna esim. voidaan pituussuuntaansa mielinmäärin jakaa ilman että sen tyypillinen efekti kvalitatiivisesti häviää. Tämmöistä tapausta vastaan Driesch ehkä väittää, että esim. kehittymässä oleva muna voidaan jakaa mihin suuntaan tahansa.
Todellisuudessa saamme kuitenkin kuulla »entelekhiasta» enemmänkin. Tietoteoreettisessa suhteessa tahtoo Driesch asettua kriitillisen idealismin kannalle. Tietomme kohdistuu ilmiöihin, ja ilmiöt ovat minun, subjektin, ilmiöitä. Kaikki toimivat olennot, ihminen myös, ovat luonnontutkimuksen kannalta vain liikkuvia luonnollisia kappaleita.
Sen olemus voidaan »in psychologischen Analogien erörtert werden» kuten Driesch nähtävästi tahallisen epämääräisesti sanoo ; sen olemusta voidaan ymmärtää, mikäli psykologisia käsitteitä, »ajattelu», »abstraktio» j.n.e. voidaan tulkita objektiivisesti, aineellisina ilmiöihin vaikuttavina tekijöinä.
Kuten tulee esitettäväksi, on Driesch siihen taipuvainen, ilman että hän kuitenkaan on tässäkään kohdassa kehitellyt ajatuksensa täyteen selvyyteen. Tämä moite olisi oikeutettu, jos tarkoitukseni olisi tämän kautta helpottaa tehtävää. Tarkoitus on kuitenkin aivan päinvastainen.
Vasta senjälkeen kun muna on jakaantunut 16 soluun, ei siitä enää voida poistaa osia epämuodostuksia aiheuttamatta. Driesch nimittää jonkun ituaineksen todellista kohtaloa sen »prospektiiviseksi merkitykseksi», ja sen mahdollista kohtaloa sen »prospektiiviseksi potenssiksi» kaksi käsitettä, jotka sittemmin ovat kehitysmekaniikassa tulleet yleiseen käytäntöön.
G. Wolff, Cossmann, Driesch eivät ollenkaan suvaitse mitään psykologisoimista biologiassa. Ja niin asian ytimeen kuin v.
Päivän Sana
Muut Etsivät