United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nimenomaan on hän jyrkästi vastustanut sitä käsitystä, että »teleologinen käsitystapa merkitsee samaa kuin psyykkisellä syyllä korvaaminen». Se teleologisen tapahtumisen muoto, jolloin »efekti» vaikuttaa senkautta että se tajuavan olennon päämääränmielteenä ohjaa hänen toimintaansa, on Wolffin mielestä vain erikoistapaus.
Mutta onko hän todistanut sen, mitä hän itse luulee todistaneensa? Huomiota on kiinnitettävä siihen, mitä Driesch on tahtonut todistaa. Hän ei ole vitalismin todistuksillaan lähinnä tahtonut G. Wolffin tavoin osoittaa, että on olemassa »primääristä» eli, kuten hän itse sanoo »dynamista» tarkoituksenmukaisuutta. Myöskään ei hän tunnusta Wolffin tähän kohdistuvaa todistelua sitovaksi.
Wolffin ja Drieschin kriitillisemmän vitalismin rinnalla vaikuttaa nykyajan biologiassa Paulyn, A. Wagnerin, Francén y.m. innokkaasti ajama psykolamarckismi, joka on omaksunut hieman toisia kykypsykologian käsitteitä ja niille rakentaa järjestelmänsä.
Jos yksilö tässäkin tilanteessa ulkoisen vaikutuksen tuottamaan häiriöön, jonkalaatuista se olettamuksen mukaan ei koskaan ennen ollut kokenut, vastaisi tarkoituksenmukaisella tavalla, oli Wolffin mielestä senkautta kokeellisesti todistettu, että Darwinin periaatteet ovat riittämättömät: koska puheenalaista häiriötä ei koskaan ollut yksilön eikä suvun historiassa esiintynyt, ei myöskään se aivan erikoislaatuinen »mekanismi», joka oli häiriön poistamiseksi tarpeen, ollut voinut »sattuman» kautta »olemassaolon taistelussa» kehittyä.
Wolffin tavoin ei Cossmann myöskään hyväksy sellaista käsitystä, että teleologia välttämättä olisi psyykillisten tekijäin ilmaus; hänen kaavastaan ei seuraa »kolmannen jäsenen psyykillinen preeksistenssi». Periaatteessa on Cossmann sitä mieltä, että teleologiaa ei voida kausaliteetin avulla selittää eikä päinvastoin.
Tarvitsee vain lausua tähän käsitykseen sisältyvät johtopäätökset julki, niin tullaan G. Wolffin kannalle: orgaanisessa tapahtumisessa esiintyy primääristä tarkoituksenmukaisuutta, jota ei voida aineellisen kausaliteetin pohjalla selittää, mutta jonka ei myöskään tarvitse perustua psyykillisiin voimiin.