Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Niinkuin biologiassa yleensä täytyy tälläkin sen erikoisalalla mekanismin ja vitalismin vastakohdan esiintyä. Voidaanko ehkä sielunelämän alalla tämä kiista ratkaista puoleen taikka toiseen?
Nykyajan kuuluisimman vitalistin Hans Drieschin lähtökohta on eräässä suhteessa samanlainen kuin Wolffin: hänkään ei tahdo biologiassa tunnustaa psyykillistä teleologiaa, mutta on mieltäkiinnittävää nähdä, mitenkä hän ei jaksa pidättää itseään askeleesta, jonka Wolff välttää, hän ei malta olla mietiskelemättä tarkoitushakuisten tekijöittensä olemusta ja katso: niiden psyykillinen luonne on heti ilmeinen.
Mikään ei tätä valaise paremmin kuin juuri Hertwigin kanta. Periaatteessa hän tahtoo biologiassa tunnustettavaksi vain samanlaista aineellista kausaliteettia kuin fysikokemiassakin.
Wolffin ja Drieschin kriitillisemmän vitalismin rinnalla vaikuttaa nykyajan biologiassa Paulyn, A. Wagnerin, Francén y.m. innokkaasti ajama psykolamarckismi, joka on omaksunut hieman toisia kykypsykologian käsitteitä ja niille rakentaa järjestelmänsä.
Eikä vain »toistaiseksi». Sillä käänteellä, joka on biologiassa uusi, väittää Bunge, että ne eliöiden tapahtumat, jotka voidaan mekanistisesti selittää, ovat elämänilmiöitä yhtä vähän kuin tuulen huojuttaman puun liikunto taikka siitepölyn kiitäminen ilmassa. »Aktiivisuudessa siinä piilee elämän arvoitus. Mutta aktiivisuuden käsitettä emme ole ammentaneet aistihavainnosta, vaan itsehuomiosta.
G. Wolff, Cossmann, Driesch eivät ollenkaan suvaitse mitään psykologisoimista biologiassa. Ja niin asian ytimeen kuin v.
Mutta tämän kriitillisen vitalismin rinnalla vaikuttaa nykyajan biologiassa toinen, jolta tuo mainesana täytyy kieltää: Paulyn, A. Wagnerin, Francén ym. edustama »psykolamarckismi», joka koettaa selittää tarkoituksenmukaisuusilmiöt Lamarckin tapaan, mutta vetoaa puhtaasti psykologisiin selitysperusteihin.
Päivän Sana
Muut Etsivät