United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kuu kulta, kivestä pääsit, päivä kaunis, kalliosta, nousit kullaisna käkenä, hope'isna kyyhkyläisnä elollesi entiselle, matkoillesi muinaisille. "Nouse aina aamusilla tämän päivänki perästä! Teepä meille terveyttä, siirrä saama saatavihin, pyytö päähän peukalomme, onni onkemme nenähän! "Käy nyt tiesi tervehenä, matkasi imantehena, päätä kaari kaunihisti, pääse illalla ilohon!"
"Veli, kuules", sa nousit, kuuman-kylmänä loisti jalo katsantosi, "kun minä vihastun, yhä harvenee mun syömeni tahti ja vihdoin vakaantuu, kun kahta alemp' on sen lyöntien luku kuin tuo Napoleonista mainittu: on korkeimmillaan vihani silloin, vaan verkkaisimmat vereni mainingit." Kaks sormea kellotaskussa, näytit sa valmiilta kokeeseen.
Lähet kukka kulkemahan, Veran nukka vieremähän, Luulet vietävän kotihin, Vietäväsi vierahiksi Eipä vieä vierahaksi, Vieähänpä orjuutehen. Toisin toisessa talossa. Kasvoit sie talossa tässä, Korkian isosi koissa, Kasvoit kukkana kujilla, Ahomailla mansikkana; Nousit voille vuotehelta, Maioille makoamasta Venymästä vehnäsille Pettäjäisille pehuista. Kun et voinut voita syöä, Sipasit sianlihoa.
Sa ylös nousit, suoden silmilleni näin kyvyn nähdä, jok' ois niiltä mennyt. Tuon kukan kauniin nimi, illoin, aamuin rukoilemani, sitoi mielen multa, niin että valoon suurimpaan vain katsoin. Kumpaankin silmääni kun kuvautunut ol' laatu ynnä koko tähden kirkkaan, mi voittaa sielläi niinkuin voitti täällä,
Seisoit selvänä sivulla, vierelläni välkkyvänä, säihkyit, kun minäkin säihkyin, nousit, kun minäkin nousin, vuosit verta, kun minäkin, huohdit, rauta, hurmehisna, raaka kuin minäkin, rakas, olit oikea toveri!
Sa ylös nousit, suoden silmilleni näin kyvyn nähdä, jok' ois niiltä mennyt. Tuon kukan kauniin nimi, illoin, aamuin rukoilemani, sitoi mielen multa, niin että valoon suurimpaan vain katsoin. Kumpaankin silmääni kun kuvautunut ol' laatu ynnä koko tähden kirkkaan, mi voittaa sielläi niinkuin voitti täällä,
Sen usein Israeli unhotti Ja muukalaisten ystäväksi muuttui Ja kansain jumalia palveli; Vaan profeettojen saarna suolainen Ja Jahven rangaistukset aina sen Sai hylkäämähän synnin alttarit Ja Herran kirkkautta etsimään. Vaan sitten kun sa Siidonista saavuit Ja nousit ohjaajaksi Ahabin, Te tahdotte tään kansan paaduttaa, Hävittää isäin oikeudet pyhät Ja Israelin pakanoihin liittää.
PRINSSI. Montague, varhain nousit, nähdäksesi Varhemmin vielä poikas sortuneena. MONTAGUE. Oi, prinssi, vaimoni tän' yönä kuoli, Maanpako Romeon hänet suruun tappoi. Mitk' uudet tuskat salaliittoon yhtyy Ikääni vastaan? PRINSSI. Katso vain, niin näet. MONTAGUE. Oi, kelvoton sa! Tapojako nuo, Noin ennen isää kiirehtiä hautaan?
Miksi luotonen merestä Pinnalle pilaksi nousit, Kaljupääksi katsellaita, Kun et nurmena kohonna, Kuni neitonen, kukilla Meren soutajan suloksi, Kunniaks oman elosi, Tahi maannut maan omana, Venynyt veden povessa? Ellös vain mokoma moiti!
Sa saavuit kutsumatta: nousit kuni lait luonnon nousee eteen uhmaajan, et tullut niinkuin kauan-kaivattuni, vaan niinkuin tulee tieto Jumalan, et niinkuin kaunis haave, armas uni, vaan niinkuin varmuus tutkimattoman, kuin selviö, jot' epäile ei kukaan, vain kaikki järjestyy sen järjen mukaan.