Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
Noin kaksisataa venettä oli sumu-ilmassa ulkona aavalla merellä. Hämärän tultua nousi kova tuuli, joka pian kiihtyi rajuksi myrskyksi. Jo oli sydän-yö, mutta ei vielä yksikään kalaveneistä palannut takaisin ja aallot olivat nyt niin korkeat, että ne helposti olisivat satojakin veneitä kerrassaan kaataneet.
"Miksi niin alakuloinen, poikani?" toisti rukkiukko kysymyksensä, mutta ei saanut mitään vastausta. "Kallen lähtöäkö noin suret", jatkoi vanhus, "sehän on narrimaista.
Huoneet paitsi paria nykyjään rakettua eivät ole isoja eikä muutenkaan ulkokomeita; laudoilla vuoratuita, viheriöiksi maalatuita ne ovat yleensä. Rakennusten pää on enimmästi kadulle päin, ja sen keskipaikalta johtaa sisälle irtonaiset, noin kolmiastumiset portaat. Nämä portaat asetetaan paikalleen ainoastaan juhlallisuuksissa, niinkuin häissä, ristiäisissä, hautajaisissa j.m.s.
Hänen terävät katseensa tarkastelivat seutua milloin vasemmalle linnaan päin, milloin Arvion kylään päin, josta oikealla puolen olevien peltojen yli häämöitti matalien huoneiden kattoja noin neljänneksen peninkulman päässä talosta.
Mieleni tekisi lukemaan juuri siksi, että tämä hänen kirjansa on. Miksikä? Pekka Rahikka Kyllähän hän hyvä poika oli... Me olimme oikein hyviä ystävyksiä! Mutta ei! En tahdo vieraan miehen salaisuuksia urkkia. Mitä lieneekin... Tuollainen ruma nimikin! Hyi! XVII:s KOHTAUS. Mikä olento! Jos rohkenisin puhutella häntä. Ei! En tahdo. Ja noin kaunista vielä... En uskalla! Etsii varmaankin Voi, Voi!
Ajattelin: noin kai ne esi-isämmekin ennen menivät vihollista vastaan, tyynenä ja levollisin sydämin. Minun sydämeni tykytti tavallista hätäisemmin. Jo saavuimme Niemen Yrjön mökille. Ilma oli ruvennut selkiämään ja raitis oli sadetta saatuaan metsä, raikkaasti tuoksahti vastaamme lehtevä niemi. Yrjö ei ollut kotona, sillä pirtin ovi oli lukossa.
Mutta jo on aika, että laittaudut valmiiksi, lapseni. Veronika, katso, että tyttö heti joutuu valmiiksi; olemme jo ilmankin tarpeettomasti viipyneet. Mutta, isä hyvä, muistutti sisar, joka nyt vasta suureksi hämmästyksekseen kuuli puhuttavan tästä odottamattomasta lähdöstä, Ester ei voi lähteä noin vain.
Noin tuhopäivän torjui päält' aitolialaisten, kun sydän käymään käski; mut antimet runsahat, armaat jäi tulematta, ja pois tuhon palkinnotta hän torjui. Mielt' älä kanna sa moist', älä minkään suo jumaluuden ohjata sellaiseen; tukalampi on varjelu laivain, jos tulen valtaan joutuvat. Käy, tule lahjojen aikaan!
Siitä oli innostus tarttunut Auviseenkin, mutta tämä oli kuitenkin malttanut pitää ajatuksensa salassa ja noin vain sivumennen kysellyt, miten paljon oppia sinne tyttökouluun pyrkijällä pitäisi olla. Ja kyllähän sinne kuului pitävän olla. Täytyi siis heittää tuo ajatus oman mielensä hyvikkeeksi. Lukukauden alkaessa kyyditsi Auvinen tyttärensä kansakouluun.
Vanhempi heistä oli kookas, komea herra, iältään noin viidenkymmenen, puettuna silmäänpistävän, melkein turhantarkan huolellisesti sen ajan hovipukuun, joka pysyi samanlaisena maaelämän vapaudessakin. Hän kuunteli kunnioittavasti nuoremman sanoja, samalla kuin huolien pilvet näyttivät synkistävän hänen korkeaa otsaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät