Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
11 p saapui retkikuuta erääsen Unyamwezin suurimmista kylistä tai kaupungeista; sen nimi oli Seromba. Se oli lähemmä puoli penikulmaa ympärimitaten ja siinä näytti olevan toista tuhatta suurta ja pientä majaa sekä asukkaita noin 5,000.
Tähän nuoriherra aikoi nostaa kätensä osottaakseen noin ylimalkaan metsiin päin ja sanoakseen: onhan tuollakin maata ja tuolla ja tuolla, sillä ei hän vielä milloinkaan, metsissä ja korpimailla harhaillessaan joka oli hänen suurimpia nautintojaan ollut tullut edes ajatelleeksi että ne olivat jonkun omaisuutta.
VAINIKKA. Saanko luvan tuota noin TUOVILA. Isäni kuoltua äkkiä, tapasin minä hänen tärkeimpien papereinsa joukossa tämän velkakirjan, jonka mukaan teidän on maksaminen minulle heti 10,000 markkaa. VAINIKKA. Niinkuin 10,000 markkaa, minäkökö? TUOVILA. Tietysti te. Velka on langennut jo kaksi viikkoa sitten. VAINIKKA. Herra, te erehdytte. Ei tämä velka, niin sanoakseni, minua koske lainkaan.
Haudataan noin vaan mies, joka muutamia tuntia sitten vielä huokaili armastaan ikävöiden, parempia aikoja toivoen, noin vaan ilman melua, ilman pappia, ilman omaisten kyyneleitä. "Etpä arvannut nuori mies, että Venäjän valtamerestä tulet temmatuksi Suomeen, äitisi helmaan nukkumaan," ajattelin koettaen outoja tunteita haihduttaa.
Hän kuuli ainoastaan puoleksi, mitä Jooseppi kertoi, hänen korvissaan suhisi eikä hän voinut muuta ajatella kuin: Jos hän taas katsahtaisi ylös! Hän ei tietänyt toivoiko hän sitä vai pelkäsikö? Kun se vielä kerran tapahtui kertomuksen aikana, loi Wappu äkkiä silmänsä alas, ikäänkuin häntä olisi havaittu jossakin pahassa työssä. Oliko paha että hän noin oli Jooseppia katsellut? Varmaankin.
Mutta nämä koivut eivät ennätä kunnaita korkeammalle; koko metsä on vaan noin paria kyynärää korkeata.
Sillä kuta pitemmältä kuluu aikaa siitä, kun lähetin kirjeen, sitä levottomammaksi ja hermostuneemmaksi minä tulen. Kun on mennyt kaksi viikkoa eikä vieläkään vastausta kuulu, ovat päiväni pilalla. Usein laiminlyön mennä kirjastoon enkä voi poistua asunnostani, ennenkuin kirjeenkantaja on tehnyt kierroksensa noin kello kolmen tienoissa.
Sun esi-äitis vastasi hymyillen: En vuoteen kahteen hänt' ole nähnyt mä, Halunsa syttyi, kotinsa ahdistui, Hän perintönsä otti ja maailmaan Hän läksi kokemaan, mutta kussa nyt Ja kuinka kulkenee sit' en tiedä mä. Mut vieras kummeksi sekä virkkoi noin: Nyt pistät pilkkaa taikkapa uneksit: Oi säkö, äiti hellä ja lempeä, Noin saatat heittää ainoan poikasi? Ei totta.
Tarpeetonta tavaraa, huomautti Antti filosofin tyyneydellä. Sinun tuhmuuksiasi taas ei saa ostaa rahallakaan, nauroi rouva. Ne tulevat aivan ilmaiseksi. Noin he naljailivat. Soisalo katseli heitä syrjäsilmällään. Näyttivät todellakin olevan varsin tyytyväiset matkaansa.
Isän ja pojan on nähnyt hän puhki polvien monten nukkuvan lasna; mut mistähän tie oli avutonten? Polvet polvien tietämiin nousi, vanheni, läks, mihin niin? Ongelma, josta halaa selkoa, noin taas palaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät