Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Olettehan sen itsekin nähneet, että paikat näyttävät lujilta, kun pellot ovat järven niemessä ja vettä on etelässä ja lännessä eikä Pohjoisvuori tuolla päästä pakkasviimoja puhaltamaan. Mutta vaikka tämä on näöltään näin herttainen ja vaikka tavalliset hallat ajavatkin ohitse, niin täytyy aina kulkea alituinen hallan pelko rinnassa.» »Tällä paikalla panee idän halla.»
Hän oli ylimmäinen pappi, joka uhrasi jumalille, rukoili niitä muidenkin edestä, hankki niiltä avun ihmisille ja hoiti uhrilehtoa. Uhrilehto oli tuuhean uhrivaaran korkeimmalla kukkulalla, suuren selän pitkässä niemessä, josta ei saanut puuta kaataa, jossa ei saanut metsällistä ampua ja jonka rannalla kalastaminen oli kielletty.
Pielisjärven kirkonkylä oli se paikka, mistä meidän oli määrä lähteä nousemaan Venäjän-Karjalaa kohti. Tämä kylä, jota voisi kutsua suomalaisen viljelyksen viimeiseksi turvapaikaksi idässä, onkin tämän asemansa arvoinen. Se on laaja, hyvin viljelty suuri tasanko, jossa on taloja kuin pienessä kaupungissa, muutamassa Pielisjärven ja Lieksanjoen muodostamassa niemessä.
Vietimme viime kesää eräässä Pohjois-Savon maatalossa, ystäväni maalari ja minä. Talo oli noin puoli peninkulmaa kirkonkylästä, kauniilla paikalla järven niemessä. Ystäväni oli tullut sinne tekemään luonnoksia, minä enimmäkseen laiskottelin, viruen jonkin kirjan kanssa hänen läheisyydessään ja nukkuen tuontuostakin heinikkoon.
No, koska tahdot nähdä, millainen mies minä olen, niin tällainen minä olen ja Paavo kaasi vielä toisenkin. Istukaahan. Ei ole aikaa, vene odottaa tuolla tuomarin niemessä. Mitäs kuuluu muuten? Mitäkö kuuluu? Kuulithan sen jo äsken tuolla kirkossa, mitä kuuluu. Sinulla on hyvä renki, joka näkyy tekevän työtä isäntänsäkin edestä. Vaan kuka se on tämä vieras?
Muut nuoresta varoittivat: »Elä ota lasta», rovasti toivotti onnea, ja se sen paremmin tiesi, koska oli itsekin nuoren ottanut... Tuossa niemessä oltiin yötä, ensimmäistä yötä vihkimisen jälkeen ... niinkuin äitinsä vieressä nukkui tyttö, käsi kaulassani, nuotion havuilla. Missä nyt lienee?
Yks oli kuulu kuulematta, tietoniekka tietämättä Lapin suuren suon takana, meren mahtavan tykönä, mustapärskyn pärmehillä, niemessä nimettömässä, portahassa puuttomassa, mainittu isomahiksi kaikkitiioksi Revoksi. Kävit tuota kuulemahan. Ajoit päivän, ajoit toisen, viikoin vierit viisin, kuusin. Ajoit suuren suon nenitse, virran valkean ylitse, kosken kuuen kuulumitse.
LEPIDUS. Aika rientää; Nyt meidän tulee etsiä Pompejus; Hän muuten meidät etsii. ANTONIUS. Missä on hän? CAESAR. Misenon niemessä. ANTONIUS. Maavoima hällä Lie suurikin? CAESAR. Suur' on ja kasvaa yhä; Mut merell' on hän yksin valtias. ANTONIUS. Niin sanotaan. Jos kohtaisin jo hänet! Kiirettä siis! Mut aseet ylle vasta, Kun toteutettu äskeinen on puhe. CAESAR. Mielisti.
Antero ei vastannut mitään. Renki kulki pihan poikki, ja Handolin riensi hänen jälkeensä. Juotuaan kahvit meni Antero kävelemään kirkolle päin. Kirkko oli vähän ylempänä kuin pappila, ja sen luota näkyi toisaalta lahti ja sen rannalla olevat kirkonkylän talot, toisaalta niemessä oleva jylhä Risti- eli Panuvaara, jonne tultiin kaitaista polkua myöten, missä pappilalla oli peltoa ja niittyä.
Ja kaiken päällä oli paistanut keskikesän pilvetön päivänkehrä. Ja jokaisessa niemessä oli ollut talo ja jokaisessa talossa tanhujuhlat ja kauniit kassapäät.
Päivän Sana
Muut Etsivät