United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Lämmin ja pehmoinen odottaa taipaleentakaisia.» »Niin, mitä tekee?» »Vartoo taipaleentakaisia.» »Niin, joo! Ja kattos tuotakin nyrkkiä, kuule, sekin haisee jo aivan tryyiltä.» »Taitaa, kun on nenä kovin alhaalla ja hoikkain säärien nenässä, mutta ei se tähän nenähän haise.» »Eikö?» »Ei. Ja jos et muutoin usko, niin koeta. Mutta kas tätä nyrkkiä.»
Näki kerran käydessänsä Pohjan peltojen perillä, varesten ruista syövän, talon viljan talloavan heti Kauko keinon keksi: Isännältä pään pudotti, nosti seipähän nenähän. Ei varekset siitä asti syöneet Pohjolan ruista. V
Suomal. sananl. Kerran illalla Kalevan kansa saapui niemehen nimettömään, matkan vaikean vaivoistansa yöpyi rannalle lepäjämään, sytytti savunsa saarelmalle, tulensa niemyen nenähän toi, levitti lehviä kuusten alle, louhten lomahan majansa loi.
Kantoi tulta kattilassa, koivun kuorella kuletti nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen: sai tuvat tulelliseksi, pirtit valkealliseksi. Itse seppo Ilmarinen syrjin syöstihe merehen, veäikse vesikivelle, rantapaaelle paneikse tuskissa tulen palavan, vaike'issa valkeaisen. Siinä tulta tummenteli, valkeaista varventeli.
Se on lieto Lemminkäinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei ole teissä soittajata, tuokatte minulle soitto kahen polven pystyn päähän, kynnen kymmenen nenähän!" Saip' on kantelon käsille, soiton alle sormiensa; tuota käänti, tuota väänti, tuota sormin suoritteli, eikä soitto soitakkana, ei ilo iloakkana.
Kun ollet omainen laiva, saaren pursi purjeniekka, niin kohin kotia käänny, vasten saaren valkamoita: saisimme sanomat kuulla, viestit mailta vierahilta, rauhassako rantakansat vainko vainossa elävät." Tuuli purjetta punovi, aalto laivoa ajeli. Pian lieto Lemminkäinen luotti purren luotoselle, laski laivan saaren päähän, saaren niemyen nenähän.
Tuopa tuo tulisen poika, Meiän viljon veljyemme Kesken reissulta repäisi, Jott'ei kestihin kerennyt, Inkerihin ennättänyt Veljellensä nuoremmalle. Pelkäis puuttuvan puheita, Venäläistä vierasteli, Hapan haisahti nenähän, Kaali sieraimet sokaisi. Voi, sä viljon veljyeni, Voi, oma emoni poika, Kuinkas yllyt ylpeäksi: Mistä mielen moisen löysit, Haeskelit harvinaisen, Kun sä oman Inkerisi Aivan halvaksi asetit Sekä ruokahan rupesit.
"Astui impi ilman äärtä, neiti taivahan napoa, kävi pilven piirtä myöten, taivahan rajoa myöten sukassa sinertävässä, kirjavassa kaplukassa, villavakkanen käessä, karvakoppa kainalossa. Viskoi villan pään vesille, laski karvan lainehille. Tuota tuuli tuuitteli, ilma lieto liikutteli, ve'en henki heilutteli, aalto rannalle ajeli, rannalle salon simaisen, nenähän metisen niemen.
Sitten piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen, Luut korjasi lumesta, Poimi kaikki kaunihisti, Verkasäkkihin veteli, Sitoi silkkinauhasilla, Asetti orin rekehen. Kun sitten oronen uupui, Niin antoi härän vetä'ä, Kussa härkä seisoutui, Nousiaiset heitti maahan, Heitti kankahan nenähän, Johon herra Heinrikki Ensimmäinen hauattihin, Kivikirkko rakettihin Herran Heinrikin nimehen.
Tuopa lieto Lemminkäinen nousi purjepuun nenähän, katsoi iät, katsoi lännet, katsoi luotehet, etelät, katsoi poikki pohjan rannan, siitä tuon sanoiksi virkki: "Pieni on pilvi pohjoisessa, pilven lonka luotehessa." Sanoi vanha Väinämöinen: "Ei se pilvi ollekkana, se on pursi purjehinen; katso toiste tarkemmasti!"