Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
"Mutta tuo on väärä käsi, Davy!" nauroi gentlemani.
Muori sanoi puutarhuri sopisihan panna kuntoon se huone, mikä on pikku Marian vieressä. Sillä tapaa hänellä olisi aina tohtori saapuvilla! nauroi hän. Santa Josefa! hätäili muori mitä ihmettä sinä puhut? Se huone on täynnä rotanreikiä ja liian pieni tohtorille! Antakaa se minulle sittenkin! pyysi Adelsvärd.
Hyvin verkalleen kävi heidän keskustelunsa, kun he viimein saivat sen alkuun neuvotellakseen, mitä oli tehtävä. Asiassa oli monta muttaa. Lapset olivat nyt vilkkaassa puhelussa ja toimessa. Väliin toinen ja sitten toinen nauroi sydämellisesti. Ja aina kun poika laski helakan naurunsa, lehtori ja rouva jäivät kuuntelemaan sitä, niinkuin kuunnellaan keväällä ensimäisen käen kukahduksia.
»Niin, mutta sellainen syytinkiläinen kuin sinä, on hornan elätettävä. Jos et olisi äitini...» Esa nauroi kamalasti ja väänsi päätänsä, »niin olisin sinulle jo aikaa antanut pikiöljyryypyn. Minä kunnioitan isääni ja äitiäni, että menestyisin ja... Paljonko siihen menee, että saa miehen kuolemaan...?
Mutta ilon lopuksi muori kompastui ja kaatui lattiaan pitkin pituuttaan, jäi siihen ährimään ja Siukku nauroi hänen nousuyrityksilleen, sen ohessa hokien: »No mutta ... no mutta ... saakuri, antakaas kun minä autan tuota...» Hän hosui, juoksi ja puuhasi lihavan muorin ympärillä, nauroi, eikä sentään ryhtynyt auttamaan.
Kun Olli ei tahtonut Heikkiä mukaansa, niin näytti se olevan siksi, että hän ikäänkuin ei hennonut loukata Heikin viattomuutta. Heikki tunsi sen selvästi. Olli nauroi joskus hänelle aivan kuin lapselle. Ja siinä se oli oikeastaan koko se kirous, joka seurasi Heikkiä.
»Ei kannata muiden niin kuin porvarien.» »Jaa, kunpa tässä saiskin myydä viinaa niin kuin kestikievarit, niin...» Siikalahden silmät pienenivät, kun hän katsoi Klitsiin. »Mitä se puhe on?» »Sitä...» nauroi Klitsi viisastelevan näköisenä, tietysti tarkoittaen Siikalahden salakapakoimista, joka oli yleisenä puheenaineena.
Korppikotkat kirkuivat, koikkuen kauloineen ja avoimine kitoineen aivan salamoita vasten, mutta pöllöt, liikkumattomina ja keltaiset silmät muljollaan, piipittivät hiljaa. Tulkaa, menkäämme kotiin, sanoi Carville. Miksi tulimmekaan tänne? Raolo Bratianu nauroi: Katselemaan, sanoi hän.
Ja hänellä oli kädessänsä suuri piiska, jolla hän oli ajanut, ja hän huusi kuin kaleija, että meidän oitis piti korjaaman luumme hänen talostansa. Mutta Flinki, joka tiesi oikeuden olevan hänen puolellansa, hän kumarsi vaan ja nauroi ja käski herra Majurin istumaan alas, mutta arveli, että rustholli nyt oli hänen. Mutta herra Jumala, silloin toista tuli.
Kun se ei vaan seimeänsä pureksisi!" "Ho, ho, ho, kaukana siitä!" nauroi Ola veitikkamaisesti; ei hän vieraitten läsnä-ollessa tunnustanut, että kapteenin ruskealla oli senlaisia elkeitä! Kapteeni oli käynyt aivan punaseksi; hän sieppasi lakin päästään ja lähti tämä kädessä äkkiä ulos... "Mokoma jankuttaja olet sinä hevoshuijariksi"... Hän ei enää tuntunut olevan taipusa pyyntöjä kuulemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät