Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Mutta kuulehan, hänen nimensä on Chamitov, no, sittehän hän on teidän entisen rykmentinpäällikkönne tytär. Niin, hänen isänsä on ruhtinas Nikolai Konstantinovitsh Chamitov, sanoi Martinov. Miten kummallista. Hornista tuntui, kuin Martinov olisi vastahakoisesti antanut näitä tietoja. Mutta et sinä häntä ruhtinattarena minulle esitellyt. Martinov nauroi.
Gabrielle nauroi, tohtori otti hattunsa, kiitti hauskasta päivästä, puristi hänen kättään ja juoksi sitten laulaen alas portaita ja ulos kadulle. Jäätyään yksin heittäytyi Gabrielle. lepotuoliin ja istui pitkän aikaa liikkumatta, tuijottaen eteensä. Soitto oli hänessä herättänyt kiihkeän, liikutetun mieli-alan.
Kapteenikin nauroi jutulle ja ajatteli sen kyllä joutuvan aikaa voittain unohduksiin, niinkuin toisetkin jutut ja huhut hänestä olivat joutuneet. Mutta jutut eivät hiljentyneet; päin vastoin näkyivät ne yhä kasvavan ja ne saivat uuden vauhdin, kun tulliherra niihin tarttui.
Ja nyt pyydän sinua hartaasti koettamaan parastasi hankkiessasi minulle lupaa puhutella herra Claudiusta." Minä nousin ja hän kumartui alas sohvasta sekä puki kiireesti atlaskengät jalkaansa ja nyt näin minä lihankarvaisten sukkien ympäröivän hänen hienoja jalkojaan. "Ah, sinä, pikku hiiri!" nauroi hän iloisesti korottaessansa hoikan vartalonsa ja ojentaen käsivartensa ylitseni.
Häntä harmittaaksensa sanoi kuningas: »Ajattelehan, poloinen Boscovitshini, kuinka kauniin ilotulituksen he saivat noista kuivatuista kasvilajista, ellei köyhä tasavalta ehkä ole teettänyt paksuista, harmaista imupaperiarkeistasi varapäähineitä sotaväelle.» Hovineuvos nauroi niinkuin kaikki muutkin, mutta lapsellisesti peljästyneen näköisenä.
Alussa nauroi hän vaan verkalleen: ha! haha! haha! piti nenäliinan suunsa edessä, koetti näyttää yksivakaiselta, oli yskivinään, kunnes hän vihdoin, ikäänkuin pommi olisi räjähtänyt rikki hänessä, purskahti hirveään hohotukseen: hahhahhahhaha!!! Kyynelet juoksivat pitkin hänen poskiaan.
Lents tunsi, kuinka sydäntänsä puhuessa ahdisti ja vavahti, mutta hän puhui vakavasti ja kiivaasti, ja nyt hän taukosi. "Aukaise kourasi! Tottahan minulle kumminkin kätesi annat? Sinä olet koko mies, sinä olet minun hyvä mieheni, minun uljas mieheni!" huusi Anni ja heittäytyi Lentsin kaulaan ja vuoroin itki, vuoroin nauroi, säpsähtäen kuin olisi suonta vetänyt.
"Mutta, Herra Jumala," sanoi hän, "Omelettihan sinä olet." Ja sitten lisäsi hän: "Quel bruit pour une omelette!" Sitte katsahti päällikkö ympärilleen ja nauroi; silloin ymmärsivät kaikki poliisimiehet, että päällikkö oli lausunut jonkun sukkeluuden, ja he nauroivat myöskin, vaikk'eivät ymmärtäneet lausetta. Omeletti tuomittiin kuritushuoneesen. Sitä hän ei ymmärtänyt.
VARRO. No suostuiko kauppaneuvos sinun hullunkuriseen esitykseesi? KAARLO. Hän nauroi niin että maksaansa piteli ja lupasi toisen verran enemmän, jos työmiehet vaan ovat niin hulluja, että suostuvat minun esitykseeni. Hänen naurunsa teki minuun mahtavan vaikutuksen, minä kiusallakin tahdoin hänelle näyttää, ettei työntekiät ole niin alhaisella kannalla kuin hän, mahtava pohatta, luulee.
Mutta siinä on musta viiva merkitsemässä Chartered Companya", nauroi siirtomaalainen. "Vaivaako sinua koskaan painajainen?" kysyi englantilainen äkkiä. "Minua? Joskus." Hän katsoi uteliaasti toveriinsa. "Kun olen syönyt liiaksi, kiusaa painajainen." "Minua se on kiusannut yhtä mittaa siitä asti, kun tänne tulin," sanoi englantilainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät