United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kenttä, jossa leiri oli ollut, oli tyhjä, ellemme ota lukuun muutamia rikkinäisiä pulloja, tyhjiä tinalaatikoita ja kiviä, joiden ympärillä nuotiovalkeat olivat palaneet ja missä vielä oli kuumaa tuhkaa. Pienen puun juurella englantilainen ja siirtomaalainen vielä keräilivät kiviä kokoon. Heidän hevosensa seisoivat vieressä satuloituina. Iso ratsumies tuli samassa ratsastaen heidän luokseen.
Aamuaurinko valaisi leiriä varjostavien korkeiden puiden harvoja oksia ja loi säteitään pieneen lakkapäähän puuhun, sen valkoiseen runkoon ja ojennettuihin käsivarsiin sekä kivikasaan sen juurella. "Se oli se yö silloin kallioilla, joka sen teki!" sanoi siirtomaalainen surullisesti. Mutta englantilainen katsoi taakseen. "En tiedä," sanoi hän, "eikö hänellä nyt liene parempi kuin meillä."
Oliko kapteenilla oikeutta käskeä yhtä miestä yksin ampumaan, eikä useita, kuten tavallista? Eräs miehistä sanoi, että hän ampuisi hyvin mielellään Halketin sijasta, jos häntä vain käskettäisi. Miksi Halket oli käyttäytynyt kuin hupsu? Niin he puhelivat kello yhdeksään asti, jolloin englantilainen ja siirtomaalainen läksivät pois levolle.
Kapteeni kielsi ketään lähestymästä häntä tai antamasta hänelle ruokaa ja juomaa koko päivänä, mutta ", siirtomaalainen katsahti sinne päin, missä mies makasi pensaitten alla, ja lisäsi sitten matalammalla äänellä: "Tänä aamuna, pari tuntia sitten, Halket lähetti kapteenin neekeripojan pyytämään minulta juomavettä.
No niin, me olimme juuri saaneet hänet kiinni puuhun, ja kapteeni oli menossa telttaansa kostuttamaan kaulaansa, ja me muut seisoimme ympärillä katselemassa, kun samassa tuokiossa Halket astuu esiin ja nykäsee otsatukkaansa tiedäthän tuon hänen tapansa? Voi Herra siunatkoon, jos olisit nähnyt sitä komentoa! En elämässäni sitä unohda!" Siirtomaalainen oli pakahtua naurusta.
Siinä oli pieni haava vasemmalla puolella, ja aivan päälaessa oli toinen haava, joka varmaan oli syntynyt sen jälkeen, kun hän jo oli kaatunut. "Omituista, mitä hän mahtoi tehdä täällä?" sanoi siirtomaalainen. "Kovin pieni tuo haava, eikö totta?" "Pistolin luoti," sanoi englantilainen, peittäen rinnan. "Pistoolin " Englantilainen katsoi häneen, omituinen loiste silmissä.
Vähän ajan kuluttua hän pisti sen taas vyöhönsä, nousi hitaasti, otti pienen käärönsä ja läksi astumaan telttaa kohti. "Hänellä on ollut kova päivä," sanoi siirtomaalainen. "Jopa luulen hänen mielellään lähtevän levolle." Sitten kaikki miehet tulen ympärillä alkoivat puhella vapaasti tästä tapahtumasta. Pitäisikö kapteeni sanansa huomenna? Tottelisiko Halket?
Aikaisin seuraavana aamuna piti lähteä matkalle. Halket oli vapautettu toimestaan, ja nyt hän oli heittäytynyt maahan hiukan erilleen ryhmästä, joka istui valkean ympärillä. Siirtomaalainen ja englantilainen olivat sanoneet kaikille miehille, että Halketin piti saada olla rauhassa, ja häneltä ei saanut kysellä mitään.
"Sanoinhan sinulle, että hän ei tule tappamaan sitä neekeriä. Katso tänne " Hän otti veitsen, joka oli pudonnut Peter Halketin kädestä, ja sovellutti sen leikattuun nahkaremmiin maassa. "Mutta ethän väittäne " Siirtomaalainen tuijotti häneen silmät selällään. Sitten hän vilkaisi kapteenin telttaan päin. "Sitä juuri väitän, että Mene ja tuo hänen päällystakkinsa, käärimme hänet siihen.
Mutta siinä on musta viiva merkitsemässä Chartered Companya", nauroi siirtomaalainen. "Vaivaako sinua koskaan painajainen?" kysyi englantilainen äkkiä. "Minua? Joskus." Hän katsoi uteliaasti toveriinsa. "Kun olen syönyt liiaksi, kiusaa painajainen." "Minua se on kiusannut yhtä mittaa siitä asti, kun tänne tulin," sanoi englantilainen.