United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos omistat viisi tai kuusi miljoonaa, voit mennä minne haluat ja tehdä mitä haluat. Voit mennä Sandringhamiin. Voit naida kenen tahdot. Ei kukaan kysy mikä äitisi oli. Se ei merkitse kerrassaan mitään. Omituinen äitelä, masentava tunne valtasi Peter Halketin. Hän veti vyönsä tiukemmalle.
En usko että ne välittävät kovinkaan paljon elämästä tai kuolemasta, niinkuin me." Englantilaisen katseet olivat yhä vielä kiinni pensaikossa, jonka takaa Halketin pää vähän väliä vilahti näkyviin. "Heillä ei ole mitään oikeutta käskeä Halketia tekemään sitä ja hän ei tule sitä tekemään!" sanoi englantilainen hitaasti.
Sitten he käärivät Peter Halketin päällystakkiin ja panivat sen pienen lakin hänen päähänsä. Ja tunti sen jälkeen, kun Peter Halket oli seissyt teltan edustalla katsellen ylös, hän makasi sen pienen puun alla, yllään tasaiseksi poljettu punainen hiekka, johon mustan miehen ja valkoisen miehen veri oli sekaantunut.
Oli pimeä yö. Kylmä henkäys kävi idästä, mutta se ei ollut siksi voimakas, että se olisi häirinnyt ratsumies Peter Halketin nuotiovalkean leimua, se vain sai sen hiljalleen värähtelemään. Peter Halket istui yksin sen ääressä kallion törmällä. Ympärillä oli pilkkosen pimeä. Ei näkynyt tähteäkään mustalla taivaankannella hänen päänsä päällä.
Tulesta kohosi kumminkin kaksi kirkasta liekkiä hiljaisessa ilmassa. Silloin hän kuuli kallion toisella kyljellä askeleita lähestyvän, paljaiden jalkojen hitaita, tasaisia askeleita. Tukka ratsumies Peter Halketin otsalla jäykistyi verkalleen. Hän ei ajatellutkaan paeta. Hän oli aivan lamautunut kauhusta. Hän tarttui pyssyynsä. Kuolon kylmyys hiipi hänen jaloistaan ylös päähän.
Miehet, jotka pelkäsivät siirtomaalaisen jättiläiskokoa ja englantilaisen jäntevyyttä, jättivät Halketin rauhaan. He nauroivat ja puhelivat valkean ääressä, suuren siirtomaalaisen ammentaessa maissia ja riissiä lautasille, jotka hän jakeli miehille. Hän ojensi yhden Halketille, joka makasi melkein hänen takanaan nojautuen kyynäspäähänsä.
"Kellä?" kysyi englantilainen, puoleksi kohottautuen olkapäilleen. "Halketilla ja kapteenilla." Siirtomaalainen lakkasi nyppimästä lintua. "Voi taivas, et ikinä varmaan ole sellaista nähnyt!" Englantilainen istui nyt suorana ja tähysteli pensaitten yli sinne päin, missä Halketin kumarassa oleva pää näkyi, kun hän astuskeli edes takaisin. "Mitä hän tekee tuolla auringonhelteessä."
Ei kenenkään tarvitsisi maksaa mitään. Se olisi pelkkä nimi vain "Peter Halketin kultakaivososakeyhtiö". Se menisi täydestä Lontoossa, ja sikäläiset ihmiset, jotka eivät tunteneet maata, ostaisivat osakkeet. Heidän pitäisi antaa puhdasta rahaa niistä, tietysti. Ehkäpä viisitoista puntaa kappaleesta hintojen ollessa ylimmillään! Peter Halketin silmät vilkkuivat hänen katsellessaan tuleen.
Liekit kohosivat heloittaen korkealle ja melkein peittivät hänet Peter Halketin näkyvistä. "Ihme kuinka ne palavat, kun te niitä kohentelette!" sanoi Peter. He istuivat ääneti liekin ääressä vähän aikaa. Sitten Peter sanoi: "Näittekö yhtään neekeriä eilen? Minä en ole tavannut ainoatakaan näillä seuduilla."
Aikaisin seuraavana aamuna piti lähteä matkalle. Halket oli vapautettu toimestaan, ja nyt hän oli heittäytynyt maahan hiukan erilleen ryhmästä, joka istui valkean ympärillä. Siirtomaalainen ja englantilainen olivat sanoneet kaikille miehille, että Halketin piti saada olla rauhassa, ja häneltä ei saanut kysellä mitään.