Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Kun englantilainen saapui paikalle, astuivat toiset miehet syrjään, sillä he tiesivät, että hän oli tutkinut lääketiedettä. Hän polvistui Peter Halketin viereen. "Hän on kuollut," sanoi hän hiljaa. Kun he käänsivät hänet selälleen, polvistui siirtomaalainen toiselle puolen ruumista, kädessään pieni lyhty. "Mitä te siinä hulluttelette, miehet?" huusi kapteeni.
Siirtomaalainen kohotti päätään ja otti linnun, kohottamatta kyynäspäitään maasta. "Minä panen sen pataan, niin saadaan maistaa hiukan muuta kuin tuota ijankaikkista maissia," sanoi hän ja alkoi nyppiä lintua. Englantilainen otti hatun päästään ja työnsi hienon, kostean tukkansa pois otsalta. "Aivan näännyksissä, niinkö?" sanoi siirtomaalainen ja vilkasi häneen ystävällisesti.
"Et suinkaan sinä vain aikone olla niin hullu että sekaannut asiaan?" sanoi siirtomaalainen, katsoen uteliaasti englantilaiseen. "Se ei maksa vaivaa. Minä olen päättänyt, etten ikinä puhu sanaakaan, tapahtuipa mitä tahansa. Mitä se hyödyttäisi? Otaksutaanpa että joku nyt valittaisi tuosta Halketin jutusta, jos hänet pakoitetaan ampumaan neekeri vastoin tahtoansa. Mitä siitä seuraisi?
Ja minä luulin että se toimi siten, että syyn ja seurauksien laki, joka hallitsee aineellista maailmata, myöskin hallitsi henkistä maailmata. Tarkoitan, että se, jota me kutsumme oikeudeksi, olisi valtiaana. Nyt en enää usko sitä. Mashonamaassa ei ole Jumalata." "Huh! Elä puhu noin!" huudahti siirtomaalainen tyytymättömänä. "Joko sinäkin joudut päästäsi pyörälle kuin Halket parka?"
Lopun yötä miehet istuivat valkeiden ympärillä keskustellen tapahtumasta ja peljäten hyökkäystä. Mutta englantilainen ja siirtomaalainen menivät telttaansa ja rupesivat levolle. "Luuletko että he panevat toimeen tutkimuksen?" kysyi siirtomaalainen. "Mistä syystä? Hänen palvelusaikansa olisi loppunut huomenna." "Aiotko sinä sanoa mitään?" "Mitä hyötyä siitä olisi?"
He makasivat pimeässä tunnin verran ja kuulivat miesten puhelevan ulkona. "Uskotko sinä Jumalaan?" sanoi englantilainen äkkiä. Siirtomaalainen säpsähti: "Tietysti minä uskon!" "Minäkin uskoin ennen," sanoi englantilainen. "Minä en uskonut teidän Jumalaanne, mutta minä uskoin johonkin, joka oli suurempi kuin saatoin käsittää ja joka liikkui tässä maailmassa, niinkuin sielu liikkui ruumiissa.
Sehän on vain hiukan vaihetusta tavallisiin herkkuihin, ymmärräthän!" Vilkaskasvoinen mies astui nelikulmaisen kentän yli tulensa luo, ja heti sen jälkeen toisetkin miehet nousivat ja menivät joko katsomaan omia patojaan tai nukkumaan rattaiden alle. Suuri siirtomaalainen jäi yksin.
Minä kerron siellä kansalle, että me emme tahdo heidän maataan ja heidän naisiaan, vaan me tahdomme heitä veljiksemme rakastamaan meitä. Jos te vain annatte minun mennä, herra kapteeni, niin minä toimitan rauhan, herra kapteeni!" Siirtomaalainen hytkähteli naurusta. "Mitä kapteeni sanoi?" kysyi englantilainen. "Kapteeniko?
"Ei, täällä ei ole Jumalata," sanoi englantilainen. Hän kääntyi toiselle kyljelleen, eikä sanonut sen enempää, ja vähän ajan perästä siirtomaalainen nukkui. Ennen päivän koittoa seuraavana aamuna miehet kuormittivat tavaransa ja läksivät matkalle. Kello viiden aikaan rattaat olivat kulussa ja miehet astuivat tai ratsastivat niiden edellä ja jälessä.
"Hän on vahdissa," sanoi siirtomaalainen. "Luulin että sinä olit täällä, kun se tapahtui. Se on paraimpia juttuja, mitä ikinä olen kuullut!" Hän vierittäytyi puoleksi kyljelleen ja nauroi muistellessaan tapahtumaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät