Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
»Ja kun en aina jaksa kadehtia ja kun näen, etten mitään voi, en muille enkä itselleni, ja kun tunnen vanhenevani ja aika valuu käsistäni, niin voin minä tulla alakuloiseksi ja surulliseksi, eikä paljon puutu, etten itke. Ja ainoastaan tästä syystä minä olen pessimisti ja naisten vihaaja, nauran katkerasti maailman menolle ja tuomitsen oloja ja ihmisiä.» »Mutta vielä minä näytän niille kaikille!
Siksi luovuin Ma viittatiestä. ENKELI. Siks' et kuolemaa Voi välttää. Jollei armontarjous Sinulle kelpaa ota kirous! Lähtee. BILEAM. Jos elämä näin loppuu, nauran sille. Siis terve, kuolema! Jo pilvi nousee, Jo myrsky uhkaa, läikkyy salamat. Ihana myrsky! Kirkas ukkonen, Poveeni iske! Kuoltuani jatkaa Ma tahdon kesken katkaistua matkaa. Lähtee paljastettu miekka kädessä.
Tästä päiväst' alkain Sua huvikseni käytän vaan, ja nauran, Kun sappes paisuu. CASSIUS. Näikskö siis on tullut? BRUTUS. Paremmaks soturiksi sanot itses: Osoita se ja toteen näytä kerskas; Mua huvittais se. Minä mielelläni Hyväksi käytän jalon miehen opit. CASSIUS. Mua yhä loukkaat, Brutus, yhä; sanoin: Vanhempi sotur', enkä parempi. Sanoinko: parempi? BRUTUS. Se mulle yhtä.
Mutta mitä nauruun tulee, Petronius, niin luulen, että juuri se sinun elämästäsi puuttuu." "Elämä on naurun arvoinen," vastasi Petronius, "minä kyllä nauran! mutta tämä nauru soi aivan toisin." "Petronius," huomautti Vinitius, "on monasti päiväkausia nauramatta ja nauraa sitten taas yöt umpeensa."
Kenties laki armahtaa sinua, kun saavat kuulla millainen konna Pertti oli mieheksi. Keisari ei voi sallia, että kunnon miestä rangaistaan sellaisen kehnon hylkiön tähden! Mitä naurat? TAAVI. Nauran lapsimaisuuttasi. Hyvästi! ELLI (estää Taavia lähtemästä).
Ja vielä tuo toinen ja tuo kolmas minä painun maan sisään. Mutta mitä te minulle voitte minä vaan nauran teille minä vaan nauran AMELIE. Pontus Pontus, Jumalan tähden, mikä sinua vaivaa! mitä sinä puhut ! VILANDER. Mene helvettiin siitä sinä täti perkele, muuten väännän nenäsi korkkiruuviksi ja tulkaa tänne te muutkin häävieraat kyllä minä teitä tanssitan.
Niinpä, narri, jälleen lemmin Vastalempeä mä vailla; Päivä, kuu ja tähdet nauraa, Ja ma nauran myös ja kuolen. Tiesi, minne lie tuo huima Tyttö päässyt majoihin; Kiroillen ma sadesäässä Juoksen halki kaupungin. Majapaikast' toiseen tässä Olen päivän hypännyt, Suurisuilta viinureilta Turhaan häntä kysellyt. Silloin nään sun ikkunassa, Ja sa viitot, naurat niin.
Kohta pitkitti hän: "Minä sanon teille, älkää naurako mummolleni. Minä nauran, koska se on naurettavaa... Mitä tulisi minun tehdä, kun mummo nyt kerran on sellainen. Ja minä rakastan häntä todella kumminkin vähän. Minä asetettiin vanhalle paikalleni jälleen enkä päässyt enään liikkumaan.
Te nauroitte täällä; nauroittekohan vaan minua? kauniit naiset useinkin..." "Minä nauran aina, milloin minun on vaan hauska." "Onko teillä nyt hauska ollaksenne?" Hän vastasi hopeanaurulla. "Kauneuden malja! Rikkaus ja rakkaus on katoovaista, kauneus kestää kuolemaan asti. Te olette kaunis, olette liian kaunis kuolemaan, kuivamaan maalla. Tiedän minä mitä siellä on, tuhmia ihmisiä, lunta ja lokaa.
PORMESTARINNA. Siinähän on mukavasti sanottu sinusta, pappa. Minusta? PORMESTARINNA. Niin, sillehän minä juuri nauran. PORMESTARI. Sinustahan, mamma, siinä on sanottu niin sievästi, ja sille minä nauroin. PORMESTARI. Tuossa on, lue! PORMESTARINNA. Lue sinä tuosta. Onko tämä minusta? On, on. Sinuun se sopii. PORMESTARI lukee uudelleen. PORMESTARINNA. Tarkoitetaanko tällä minua? Tietysti, tietysti.
Päivän Sana
Muut Etsivät