Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Ja Ester oli mielellään tunnustanut Rikbergille, että hän oli enemmän säikähtänyt hänen kuin itsensä tähden. Minunko? puhui Rikberg kevyesti naurahtaen. Mitäpä minusta väliä, kunhan rouvan elämä säilyy. Ei toki, minä olen vain renki, enkä sitä häpeäkään. Työni on kunniallista. Talonpoikainen minäkin olen.
Aliina kiintyi katselemaan muutamia punakantisia kirjoja ja kysyi erikseen Hiljalta: Luetaanko näitä kirjoja kansakoulussa? Ei näitä lueta siellä, sanoi Hilja naurahtaen Aliinan tietämättömyydelle.
Mutta sinun kanssasi uskaltaisin tulla mihin hyvänsä ja olla missä hyvänsä vähääkään pelkäämättä! Se jo riittääkin, vakuutteli Aarnio tyytyväisenä mutta samalla itsekin ihmeissään. Oletko tuntenut kaipausta aina uudestaan tapaamiseen! Sitäpä en sano, vastasi Julia naurahtaen, mutta sitten taas uudelleen Aarnioon vilaistuaan hän jo virkkoi: Kyllä joskus!
Mutta jotta tämä lohko tulisi kokonaan meille, niin pannaan tämä riita kahtia, että seitsemänkymmentätuhatta. Ei, vaan kahdeksankymmentä tuhatta, niin olkoon menneeksi. Mutta isä on nyt kauppainnoissaan niin töperönä, ettei muistakaan puhua siitä, mihin hän aikoo tehdä pienen talon itselleen, virkkoi Hemmi naurahtaen. Se tosiaankin.
Sen mielipiteensä lausui kerran Niemimäkelän isäntä julkisesti Lukulan Matille, johon Maiti naurahtaen vastasi: "Minä en tule muuten aikaan; lukeminen on minulle tullut hengen tarpeeksi." "Hengen tarpeeksi!" kertoi Niemimäkelän isäntä pilkallisesti ja lisäsi: "eihän luvut vatsaa täytä"; mutta se ei pilannut naapurusten hyvää väliä.
"Jättää siksensä, hyvä mamma," keskeytti Annette naurahtaen sitä juhlallista tapaa, jolla keskustelua oli johdettu. "Jätä vaan siksensä," sanoi Dora nauraen.
"Ohho!" sanoi naurahtaen Lauri, joka sillä välin oli ihmetellen katsellut ystävänsä avarata kurkun-laskua, "sepä nyt oli turha vaiva, jollet oman sielusi hyödyksi tahdo rukoilla: ave Maria. Pappi ei ole mikään muu, kun Turun kaniiki Ragvald, kuuluisa pyhyydestä ja uskon innosta".
»Tänään, minun tyttäreni», sanoi kenraalinna, »pitää sinun olla kohtelias kaikkia vieraita kohtaan; et saa enemmän olla Alman kuin muitten nuorten parissa.» »Voi jospa minä vain muistaisin ja osaisin!» vastasi Hilja naurahtaen. »Pahoin pelkään, että eksyn Paavon, Alman ja Niilon seuraan.» Enempää ei Hilja joutanut puhumaan, sillä vieraat jo rupesivat tulemaan.
Nyt vasta Henrik huomasi, että se oli sama tyttö, jonka hän oli nähnyt Alppilassa tämän toverinsa ja muiden seurassa, ja jota hän sitten oli kadulla puhutellut. Ympäri käydään, yhteen tullaan, sanoi Henrik hänelle naurahtaen. Tyttö oli tuntenut hänet jo ennen ja katseli häneen vähän arasti. Sitten he supattivat jotain toisen tytön kanssa ja rupesivat yhtäkkiä lähtemään.
Että mitenkä? Omassa perheessäni... Oliko sinulla tyttö itsepäällesi? kysyi pastori iskien silmää lasiensa yli ja naurahtaen viekkaasti. Se on tietty se ... niinkuin kaikilla muillakin. Se on sitä elämäänsä se... Mitäs pahaa siinä on? On siinä toki ... vai niin, vai niin ... no tuota ... se oli näet semmoinen grisetti. Mimmoinen grisetti?
Päivän Sana
Muut Etsivät