United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
näkyvi äkkiä taas taivas, valoin tuhansin, vaikka yhtä heijastavin, joit yksin äsken sai se valkeutensa. Tuo taivas-ilmiö mun muistui mieleen, kun maailman ja kuninkaitten kuvan tuon vaikeni taas pyhä valtanokka. Ja valot vilkkaat, vielä kirkastuen säkeitä haihtuvia, haihtuneita mun muistostani, loihe laulamahan.
ja siksi toiset säteet taapäin taittuu kuin säteet värilliset heijastuvat lasista, jonk' on alla lyijynpinta. Nyt virkkaa voit, ett' tuolla tummempana näkyvi säde kuin taas toisin paikoin, kun syvempää se siellä heijastuvi. Harhasta tuosta vapauttaa sun voipi kokemus, jos sa joskus koetat sitä, mi lähde lienee tietovirtojenne.
Tuli tuuli, tuon puhalti, tuli aalto, tuon ajeli selälle meren sinisen, ulapalle aukealle. Jäivät raukat rannikolle, vienoiset vesikivelle, saaren immet itkemähän, kultaiset kujertamahan. Sini itki saaren immet, niemen neiet voikerrehti, kuni purjepuu näkyvi, rautahankki haimentavi. Ei he itke purjepuuta, rautahankkia haloa: itki purjepuun alaista, hankkinuoran haltijata.
Valta-aavikolt' ei pistä Esiin ei niin lainetta. Onnellinen matka. Vaan sumut jo särkyy, Jo selvenee taivas, Ja Eolo kahleens' Jo irralleen saa. Jo tohisee tuulet, Ja laivuri puuhaa: Sa joudu! Sa joudu! Jo halkeepi aalto, Jo lähestyy kauka; Jo näkyvi maa! Kukkien tervehdys. Sull' kukat, joit' oon poiminut, Tuhat tuokoot terveisii!
Jo kodin katot näkyvi, Uunin piiput pilkuttavi, Jo olen omilla mailla, Lapsuuteni laitumilla; Tuuli tuntuvi tutulta, Ahavainen armahalta, Ilman henki herttaiselta, Keveältä keuhkoissani; Kaikki kukkaset kedolla, Lepät, koivut lehdikossa, Kaikki vuoret, kaikki vaarat, Kaikki notkot, kaikki rotkot, Purot kaikki pulppavaiset, Lähtehetkin läikkyväiset, Tutuikseni tunnustelen, Ystävikseni ylistän.
"Elä itke neiti nuori, Tuolta sulhosi tulovi, Alta rannan airot souti, Päältä rannan pää näkyvi, Tuo sulle sinisen silkin, Sekä uuet ummiskengät." Katrin kosijat.
Tuoss' on lampi lahtinensa, Rakas siin' on uimaranta; Täss' on tanhua tasainen, Paras pallonlyönti paikka; Tuossapa näre näkyvi, Kuusinen kujasen suussa, Sen mä piennä siihen pistin, Ilman suotta istuttelin, Nyt se suurena, somana, Lehviänsä leyhyttävi, En ehdi sanoiksi saada, Enkä kielin kertoella, Mitä mielessä makaapi, Sykkävi sydän-alassa, Tullessa tuvan lähelle, Asunnolle armahalle: Ken tuvasta vastahani?
Me vaivoin kiipesimme louhten lomaan ja joka puolla vuori uhkas meitä ja jalkaa, kättä vaati nousu jyrkkä. Kun oltiin ylä-äyrähällä kuilun, rinteellä vuoren avoimella, kysyin: »Mun Mestarini, mitä tietä mennään?» Hän mulle: »Alaspäin ei askeltakaan! Mua seuraa, vuorta nouse, sikskuin joku näkyvi, joka tiemme varman tietää.»
Venähen väki väkevä, Kuninkahan miehet kuulut, Maaliman valitut miehet, Alinomaiset kasakat Illoin aamuin vuotetahan, Kerta keskipäivälläki Katsellahan, käännellähän, Selvälle meren selälle, Ulapalle aukialle. Kaarlo kaukoa näkyvi, Sinisorkka sinnempätä, Kahen luotosen lomatse, Päällitse satamasaaren.
Jos läpinäkyvä ole tää ei ohuus, sill' olla täytyy raja, jonka yli sen vastakohta salli ei sen mennä, ja siksi toiset säteet taapäin taittuu kuin säteet värilliset heijastuvat lasista, jonk' on alla lyijynpinta. Nyt virkkaa voit, ett' tuolla tummempana näkyvi säde kuin taas toisin paikoin, kun syvempää se siellä heijastuvi.