United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silta liekkui lehmuksinen, Tupa kuusinen kumahti. Kun ei kukaan virka hänelle tervehdystä, tervehtii hän itseänsä itse: »Terve tänne tultuani, Terve tervehyttäjälle!» Hänen ylpeytensä kohtaa kuitenkin samallaista ylpeyttä.
Reita astui esiin ja aloitti virren, jonka jo kerran oli Panulan tuvassa veisannut ja joka oli tuttu monelle. Tyyni oli ilta, juhannusilta. Kirkkaana ja rauhallisena kimmelteli järven pinta, lempeänä muhoili metsä, sovinnolliselta näytti synkkä kuusinen korpikin. Niin oli, kuin olisi se virttä kuunnellut, ihastellen sitä kuunnellut.
Tuoss' on lampi lahtinensa, Rakas siin' on uimaranta; Täss' on tanhua tasainen, Paras pallonlyönti paikka; Tuossapa näre näkyvi, Kuusinen kujasen suussa, Sen mä piennä siihen pistin, Ilman suotta istuttelin, Nyt se suurena, somana, Lehviänsä leyhyttävi, En ehdi sanoiksi saada, Enkä kielin kertoella, Mitä mielessä makaapi, Sykkävi sydän-alassa, Tullessa tuvan lähelle, Asunnolle armahalle: Ken tuvasta vastahani?
Tuop' on lieto Lemminkäinen, poika, veitikkä verevä, heti kun tuli tupahan, astui keskilattialle: silta liekkui lehmuksinen, tupa kuusinen kumahti. Sanoi lieto Lemminkäinen, itse virkki, noin nimesi: "Terve tänne tultuani, terve tervehyttäjälle! Kuules, Pohjolan isäntä! Oisiko talossa tässä ohria orosen purra, olutta urohon juoa?" Itse Pohjolan isäntä istui pitkän pöyän päässä.
Tuli aita uusi ja vahva, ja tulisesti lennähtivät veljekset sen yli, mutta pari kymmentä askelta sen toiselle puolelle seisahtuivat he lakealle aholle, katselemaan voisiko tämä aita heitä pelastaa. Lähestyi sitä raivokas, elämöitsevä härkäliuta, kuului kova räiskäys ja nurin murrettiin kuusinen aita, ja olivat nyt härjät veljeksiä likempänä kuin ennen.
Alkuansa mahtaa tämä sananlasku ynnä moni muu olla osa jostakin pitemmästä runosta, joka nyt paitsi näitä sanoja on joutunut unhotuksiin taikka ei vielä ole kerätyksi saatu. Kultainen kotielanto! jos on vaikea vatsalle, niin on helppo hartioille. Hyväpä asia onkin, lasten kotona pysyä, eikä toisinaan ilman pakkoakin, talosta erota. Kumma kuusinen lusikka, katajainen kauhapahka.
Taivas on kohonnut korkeammalle ja pessyt puhtaaksi sinensä. Hieno harso on kokoontunut idän puolelle aurinkoa ja näyttää niin lämpimältä kuin kesäinen poutapilvi. Kuusinen mäki tuolla, ja toisaalla suuren selän kaukainen ranta, ne hämärtävät kuin autereen takaa. Soimaan helähtää rinnassasi jokin.