Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Minua pudistuttaa, mutta en voi kääntää silmiäni pois lautasta, jolla ystäväni kulkee tuntematonta kohtaloansa kohden. Joku huutaa taas iloisesti: "se kääntyy rantaan päin!" "Se kääntyy, se kääntyy", kertovat useat äänet. Minusta näyttää siltä kuin ystäväni haamu näkyisi nyt äskeistä selvemmin. Kuluu joku silmänräpäys ja selvästi näen ystäväni lautan jo muuttaneen vähän alkuperäistä suuntaansa.
Liisa häpesi, kun häntä sanottiin isoksi tytöksi, ja vetäytyi häpeissään töyrään toiselle puolelle ja painui maahan, ettei näkyisi. »Se on Latun Liisa», huusi Jori, ja Liisaa yhä enemmän hävetti, niin että koetti vetäytyä likemmäksi maanpintaa, kun vielä luuli näkyvänsä. Muuan tyttö tarjotteli hänelle rahaa, vaan hän ei ilennyt ottaa, ei vaikka. Niin ujosteli.
Kyllä minä tiedän, se on semmoista pientä-nättiä, ei näe pitkälle, mäet ja metsät ovat edessä mutta täällä meillä on taivaanranta auki, näkee niin pitkälle kuin silmä kantaa, täällä tuntuu olo niin vapaalta, saa hengittää pohjaan asti, voi, voi! Niin, ja hyvä olisi, jos joskus vähän vähemmänkin näkyisi, että paremmin näkyisi mikä aina on silmäin alla, sanoi mamma tuntuvan hermollisesti.
Sairas kuoli ja pääsi näkemästä kenestä niin paljon piti. Kesä tuli. Kauniina loisti aurinko levolle mennessään eräänä Toukokuun iltana, kuin kaksi nuorukaista käyskelivät Pietarsaaren meri-rannalla ehtimiseen katsellen ulapalle, eikö jo purje näkyisi; vaan, turhaan.
Mennään paikalla sitä hakemaan!" "Ei tarvitse kauas mennä", sanoi ukko. "Se aarre on minun tuvassani." "Onko se kotona, tuvassanne, ja saanko todella nyt jo nähdä sen?" "Saat kyllä; lähde vain kanssani." Nyt he lähtivät takaisin tupaan, ja Valtteri katseli uteliaasti ympärilleen, eikö pimeistä nurkista näkyisi hopeaa tai kultaa kiiltävän.
Hänen äänensä värähti ja kaikui onttona; silmänsä oli hän luonut maahan eikä hän uskaltanut äitiään kasvoihin katsoa pelosta että niissä mielipaha näkyisi. Lopulta kuitenkin katsoi arasti ylös ja näki äitinsä silmissä kyyneleitä. Hän tarttui äitinsä käsiin ja puristi niitä katkerimman surun vallassa. "Elähän itke, äiti", lohdutteli hän.
Siellä seisoin portailla ja katselin, eikö lapsia näkyisi tulevaksi. Pihassakin oli kaikki entisellään. Joka kohta oli paikoillaan. Tuolla Hartmanin asunto, ikkunoineen, kuistineen, tuolla tuparakennukset ja kaivo sitä likellä. Tuolla puutarhan aita, tuolla portti. Vanhaa tuttua kaikki, yksin hiekkakin maassa. Anttiko unohtaisi vaimonsa ja lapsensa?
Tänään ei hän saanut mitään lepoa, vaikka hän kuinkakin usein käänteli harmaata päätään puolelta toiselle tai nousi istualleen ikkunaan katsomaan, eikö vieläkään luukkuun leikatusta sydämmen muotoisesta reiästä näkyisi aamunkoittoa. Hän teki tulen ja näki vasta puoli tuntia kuluneen siitä, kun hän viimeksi katsoi kelloa, ja yhä vielä olevan neljä tai viisikin tuntia aikaa mietiskelläksensä.
Se kai johtuu siitä, että nyt on oma jalka pöydän alla... Eikä olisi niin kovin ihmeellistä, vaikka siitä jotain päältäkin päin näkyisi... Niinkö...? No, miltä isäntänä olo muuten tuntuu? Sellaista puolinaistahan ... ja puutteellista se tietysti näin yksinäisenä on. Vai puolinaista ... ja puutteellista...? Eikä kuulu auttajaa? Vai eikö ole käyty kuulemassakaan...?
Hän usein silmäili metsään päin ja tietä myöten eikö ketään näkyisi hänen kaltaista, mutta hän ei vielä koskaan ollut tullut näille paikoille. Eräänä päivänä kun Marit oli väen kanssa ulko-työssä, tuli eräs mies kävellen tietä myöten. Hän oli puettu verkanuttuun ja nahkahousuihin ja pieni lakki hänellä oli päässä. Hänellä oli piiska kädessä, ei muuta mitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät