Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
3 Yö sairaalassa Tuuli ulvoo. Nurkat soi. Ruutuhun vihmoo vettä. Ken veisi polton otsaltain, kuivaisi kyynelettä. Kiviset seinät kaikuvat kuolevain valitusta. Miksi on päivä niin lyhkäinen yö niin pitkä ja musta? Takaa seinän kuuluu taas voihketta tuskaisata. Naapuri nyt. Minä huomenna. Sehän on elämän rata. Mennyt mies. Mennyt mies. Näinkö sun loppui ties?
"Me olemme ottaneet sinun lääkäriksemme, eikä neuvon antajaksi eli rippi-isäksemme". "Ja näinkö mainioin Frangistanin ruhtinas palkitsee hyväntekoa hänen omaa kuninkaallista henkeänsä vastaan?" sanoi El Hakim, oikaisten ruumiinsa pystyksi ja käskeväiseksi entisestä nöyrästä ja kumartuneesta asemastansa, jossa hän tähän asti oli kuningasta puhutellut.
Minusta on, kuin olisin tullut uutimettomaan huoneeseen, harsot ovat poissa, ei ole auerta ajatusten eikä tunteiden ympärillä. Elämän karu todellisuus viluttaa, sydän ja sielu värisee, ei mikään väräjä. Näinkö tuleekin olemaan? Jaksanko? En saa häntä jäämään, en silläkään tavalla kuin kuvittelin ollessani onnenlaulajan lumoissa.
CANZIO. Oivallista kaikki, vallan oivallista! Sentähden hurratkaamme. ANGELO. Vimmattu seikka! CANZIO. Niin on Mutta näinkö kunnioitan Claudion muistoa, että juuri hänen hetkellänsä, hänen taivaaseen astuissansa poistun näin kauvas oman sydämmeni askareihin? Huomakaamme minkä ylevän ruumiin ääressä seisomme.
Alat mennä kiireesti käännyt, kuljet muutamia askelia taapäin, poskesi hehkuvat ja silmäsi säteilevät, riennät puolijuoksua sitten vielä kerran käännyt. "Kuule," minä sanon. "Elä mene sinne, tule meille heti!" "Mitä sanot?" sinä kysyt ja pysähdyt vielä kerran. "Minä sanoin: tule nyt jo meille!" "Näinkö myöhään?" "Eihän nyt ole myöhä äiti kyllä vielä valvoo."
Mieli-hyvän loiste, joka oli tytön tullessa leimahtanut Vitjakan silmissä, katosi kohta, kun tervehdys-sanat kuuli. Hän oli jo luullut Lyylin lähtevän, hyvästi jättämättä. Siitäpä ilo sitä nähdä. Mutta nyt? Näinkö jää-hyväiset sanottiin Pohjanmaalle ja tuttaville?
Hänen älykkäissä kasvoissaan ilmeni hengen terveys ja tasapaino. Kaikki eleet osoittivat, että hän oli hienosti sivistynyt. Kysyin miss Gundyltä, mitä hän arveli: »Eivätkö tuollaiset Schillerin-kiharat ole kurssissa Bostonissa?» Neidin katseet, jotka olivat olleet profeettaan kiintyneinä, nyt saivat toisen suunnan. Näinkö oikein? Säpsähtikö miss Gundy?
Al-Hafi, menehän! Mä rahat tahdon pian saada. AL-HAFI. Ei, en enää ilveilyyn mä tähän suostu. Kerran kuitenkin se hänen kuulla täytyy. SALADIN. Kenen? Mitä? SITTAH. Al-Hafi! Näinkö lupaukses pidät? AL-HAFI. Mitenkä saatoin edes uskoa näin kauas mentävän? SALADIN. No, saanko kuulla? SITTAH. Al-Hafi, puhu punniten, mä pyydän! SALADIN. Tää kummaa on!
Tunnustan suoraan, että minua rupesi silloin jo hiukan pelottamaan. Näinkö sitä vain mennään? ajattelin, kerta viimeinen, luonnollisesti, mutta enpä olisi luullut välttämättömän lopun toki vielä näin lähellä olevan. No niin, onhan sitä jo tullutkin tehdyksi taivalta yhden ihmisen kohdalta...
Näinkö minä unta vai olinko minä sekasin? vai liikkuiko vuoteen katos todellakin alaspäin, vaipuen vitkalleen, äänettömästi, hirmuisesti, suoraan alas koko mitaltansa ja leveydeltänsä, suoraan minun päälleni, joka makasin sen alla? Vereni jäähmettyi kauhusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät