Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
"Ohoh, ompas sitä jo ikää! mutta niin vanhaksi ei teitä ainakaan luule olette vielä yhtä kaunis ja verevä kuin kolmenkymmenen vuoden vanhat... Eikö totta, Hikliini?" "Niin no jo oh tuota kyllä se on totta," myönteli Hikliini.
Kyllähän niistä lähtee, myönteli isäntäkin ja hymyillen katseli karjaa. Vaimoni tässä on tuuminut, että minun pitäisi joku lehmä ostaa teiltä, esimerkiksi tuo kailoposki, se näyttää kaikkein täysimmäksi sangon lypsävän. Hm. Sillä te ette tee mitään. Miksikä ei? Siksi että se on paljoruokainen lehmä. Hopitenka lypsää paljon, mutta se ei ole hänen ansionsa, se on laitumien ansio.
Monet päreet olikin valmiiksi hakattu ja odottivat vain tulitikkuja, ja kohta leimusi tuli ja liedellä porisi nokinen kahvipannu. Iloisena myönteli Anna Liisakin: »No Kenosestahan näkyy todellakin se turva tulleen!
Täytyy olla ensin tarpeellista liike-pääomaa ja sitten oikea mies toimitusjohtajana. Taikka päinvastoin, pisti ukko väliin. Taikka päinvastoin, myönteli Antti jälleen. Liike-pääomaa kyllä tulee, jos vain on oikea mies toimitusjohtajana. Niin minäkin arvelen, virkkoi ukko, luoden luppasilmistään terävän, läpitunkevan katseen häneen. Ja tiedättekö, minulla on jo oikea ehdokas tuohon toimeen? Kuka?
Siitä tulisi suurennettuna mainio seinätaulu. Niin tulisi, myönteli rovasti ja rupesi katselemaan eteenpäin, mistä kosken ääni alkoi kuulua kovemmin ja valkeita vaahtopalloja alkoi ilmestyä järvelle. Kohta oltiinkin lähellä rantaa, missä niemen sivua pyörteinen virta solui järvelle. Siihen virran sivulle nyt ruvettiin heittämään verkkoja.
"Mitäs ... kunpa sitä kuokkatyötä olisikin, niin silloinhan sitä olisi ruokaakin, mutta tänä kamalana aikana ei ole kumpaistakaan ja siltipä tässä hätä kapuileekin", sanoi Mikko. "Teidän kasvonne näyttävät olevan pöhötyksissä", muistutin häntä. "Niinhän ne ovat ja onhan koko ruuminikin pöhötyksissä", myönteli Mikko.
Hän tavallaan jo saarnasi: julisti tämän kansan pahuutta, varsinkin sen suruttoman Jussi Punnitun, jolle hän oli nyt ynseä. »Se on viisaus, väärä viisaus, siinäkin mökissä tehnyt hunsvotin työn», kiivastui hän, ja kun Pietiläinen myönteli ja mietiksi, uhkaili kostonhaluinen Sakari, ihan julisti: »Mutta minä kolistan senkin mökin... Hereille ja pois väärän viisauden kauheudesta kolistan.»
Mutta silloin tarttui taas Sakari siihen viisaus-asiaansa ja huomautti: »Mutta viisaita niitä sittekin on enemmän.» Maailman kauheutta hän sillä tarkoitti todistaa, mutta Vihavainen ymmärsi sen toisin ja myönteli: »No... Eihän sitä toki elämästä mitään tulisikaan, jos hullut olisivat enemmistönä.» Ja kohta käänsi hän puheen toisaalle, kysäisten Sakarilta: »Mitä... Onko isännällä oma talo?»
Sai siinä pappi kuulla sanat, huomautti hetken perästä Iikka Rönty. Kyllä kuuli, myönteli Holli-Reeta. Mutta ei sen kuitenkaan olisi pitänyt kirkkoherraa taivasalle ajaa. Mitäs tuli toisen huoneessa mahtailemaan? Ja toisakseen, eipähän tuo taivas papille pahaa tehne. Iikka Rönty nauraa hekotti ääneen. Sukkeluus oli hänen mielestään tavallista onnistuneempi. Nanttakin hymähti hänen takanaan.
Ei luvannut, ei sanonut voivansa ainakaan vielä sitä määrätä ... »tämmöinen lentävä lintu kuin minä ei koskaan tiedä, minne hän milloinkin...» »Eihän sitä, eihän sitä», myönteli pastori, »vaan olisi se kuitenkin soma, jos tulisit». He tulivat väylälle, mutta laivaa ei vielä näkynyt. Laskettiin maihin pienen kivikkosaaren niemeen ja alettiin odottaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät