Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
PANDARUS. No niin, hän näytti eilen illalla kauniimmalta kuin mitä koskaan hän tai kukaan muukaan nainen minusta on näyttänyt. TROILUS. Sanoa aioin vain: kun huokaus oli Halaista, niinkuin vaaja, sydämmeni, Niin, ettei isäni ja Hector huomais, Ma huokauksen, niinkuin aurinko Selittää myrskyn hymyn kurttuun peitin. Mut murhe, joka teko-iloks vääntyy, On niinkuin pila, joka tuskaks kääntyy.
Hän ei kironnut sallimusta, niinkuin kapteeni, vaan kristittynä ihmisenä oli hän oppinut ottamaan Jumalan kädestä niin pahat kuin hyvätkin päivät. Vaikka sydäntä suru kirveli ja kova murhe mieltä rasitti, voi hän kuitenkin kantaa tämän katkeran ristin maljan.
Niin, semmoiselta se tuntuu, että siellä olisi vähän parempi yksinäisyydessään kärsiä sydämmensä tuskaa. Mutta auttaisiko sekään? Murhe tuntuu seuraavan sinnekin, sillä se on iskenyt sydämeen kiinni. Paras pakopaikka tuntuisi olevan hauta, tuo peittävä kammio, joka on yhtä tasapuolinen kuin kuolemakin.
Hiljaa huojuu korven honka, kaukana käkö kukkuu, vaieten astuvi vaeltaja, mielen murhe nukkuu. PAISTA, P
Mun kotini tuulessa, tähdissä on, mut hintani murhe on mittaamaton.» Hymys Bellerophon: »Siis oot oma mun! Olen syntynyt siellä, miss' on koti sun. Siis oot sinä oikea sankarin hepo, min hinnaksi liika ei mieleni lepo.»
Mut onnen raunioilla kun miesi huokailee Ja sydäntä kun kalvaa murhe musta, Kuin toivon tähti silloin se hälle säteilee Ja tuopi intoa ja lohdutusta, Ja tenhollansa muuttaa se mökin matalan Ja mieleen kuvaileepi nyt kodin korkean Ja tuvan täyden lempeä ja rauhaa. Vaan ylimmilleen vasta sen tenho ennättää, Kun sydämmet se sulattaapi jäiset.
Mutta saatuansa lukea rakastettunsa rakkaudesta hehkuvan kirjeen, katosi tuo musta murhe hänen sydämestään ja sen takia jaksoi hän olla iloinen kuin lapsi, kaikkien asioiden suhteen ja kaikille ihmisille.
Kotirauha, veljesrakkaus, hyvä nimi ja maine, ne olivat jo ainaki hetkeksi menneet ja kuka tietää miten edelleen käy. Sitä paitsi makaa tuossa toinen veli pahoin muserrettuna. Ja mitä on niiden sijaan saatu? Menetetty luottamus, häpeä, katumus ja murhe.
Ajatteles, ainoasti häikittääkseen ja haavoittaakseen minua, antoi hän, kylläs ymmärrät äiden oman kupin yhdelle palvelioista. Se on murhe loppumaton, katsella kuinka hän vääntää ja kääntää isän ja tekee hänelle kaikkea mitä tahtoo.
Rakas, rakas heimokunta, josta nähtiin suurta unta, eikö koskaan Pohjan mailla yhdy muiden lasten lailla? Murhe mielen täyttää. Eri meill' on kieli, sama veri. Herra Eversti! Ma teille laulan niin kuin kyyneleille, jotka silmän täyttää multa: valkkakaatte Walkin tulta! Suomen Tasavallan armeijan järeälle tykistölle omistettu.
Päivän Sana
Muut Etsivät