Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Kirkon marmorilattia on kalleilla vanhoilla matoilla peitetty, ja itse pensaan muinoista paikkaa peittää hopea-arina, jolla alttari seisoo. Sitte meitä vietiin munkkien ruokahuoneesen pitkä synkkä huone, jota ainoastaan pitkä alaston pöytä ja muutamat penkit kalustivat. Jokaisen munkin tilalla oli illalliseksi tuoreita manteleita viheröine kuorineen, leipää, muutamia juuria ja vähän kaviaaria.
Vuotehell' ei lasta ollut Viel' on sija lämmin; Miks' et, äiti, ennen tullut, Tullut vikkelämmin? »Varastettu! Varastettu! Viety mun on lapsi, Ainoiseni anastettu, Harmene jo hapsi! Munkki konna lapsen ryösti, Munkki mustasiipi, Elävältä hautaan syösti, Luostariinsa hiipi. Lapset vievät Valdolaisten, Veivät, lapsi, sunkin Turmioksi sukulaisten Kasvattavat munkin.
Sitten välisti toiset asiat hämmentävät minua, Jos usko on niin yksinkertainen, ja pelastus niin helppo, kaikki nuot veljeskunnat, säännöt, pilgrimimatkat, katumusharjoitukset? Me emme kumpikaan voi keksiä mitään vastausta näihin hämmentäviin kysymyksiin. Mutta meidän tulee totella kirkkoa. Mitä me emme ymmärrä, sitä meidän tulee hyväksyä ja totella. Tämä on ainakin munkin velvollisuus.
Mutta että minun täytyy muuttaa kypäri ja teräshaarniska munkin päähineesen ja munkin kaapuun yöjalkalais-kahakan tähden " "Jokos siihen nyt taas tartuit, Ramorny", keskeytti häntä huoleton prinssi. "Kuinkas olet niin ilkeä, että aina taas viskaat minulle verisen kätesi vasten silmiä, niinkuin Gaskhall'in aave viskeli päätänsä ritari William Wallacea kohti!
Abbotti jätti pyörtyneen hurjattaren ja meni pois. Tunnin päästä istui hän vaunuun. Hän tahtoi omin silmin todistusta munkin melkein satumaisen kertomuksen totuudesta. Kun hän oli ennättänyt Ringstadiin, tuli lähettiläs hänen perässänsä semmoisella kiireellä, että sen hevonen oli vähällä kaatua.
"Oletko täyttänyt velvollisuutesi minua kohtaan poikana, kristittynä, pappina?" Nuo sanat tekivät järkyttävän vaikutuksen nuoren munkin hurskaaseen mieleen ja lempeään sydämeen. "Suo anteeksi", sanoi hän, "minä myönnän rikkoneeni sinua vastaan." Cethegus huomasi voittavansa. "Korjaa se sitten. "En tahdo vähääkään, että otat osaa tähän taisteluun. "Odota loppua.
Hedwig, ennenkuin häntä seurasi, tarttui munkin käteen ja kosketti sitä huulillansa, lausuen hiljaa: "Oi! kuka ikänä lienette, kiitoksia! minä rakastan teitä!" Kulkiessaan Hermanin ohitse, Magdalena ei voinut olla päätään kääntämättä. Unterwaldilaisen silmät olivat häneen yhä kiintyneet. Kilian, joka viimeisenä kulki, lähestyi Beit-Weber'iä ja sanoi tälle: "Rohkeutta! runoilija.
Ja miss' on sydän, missä erakko, Mi kerrassaan jääkylmä niin on jo, Ett' ei hän, vaikka menköön ääriin maan. Myös ihmistunteita vie rinnassansa Ja hiljaa huokaa joskus rakkauttansa? Ja vaikka sydän moinen ollut ois, Mä lemmestäinkö, lemmitystäin pois Sentähden luopuisin, ei milloinkaan! Muut kaikki vaikka munkin viitass' oisi, Mä luopua en immestäni voisi!
Jo viimein kuuli hän ihmisen käynnin kuminaa ja näki pimeiden, varjoisten puiden välitse jotain, kuin kuorma-eläimen kaltaista, tulevan tietä alas. Vesi valahti lihavan munkin suuhun, kun hän ajatteli, minkä puttisen hän tekisi tuolle kunnon Lopelle.
Jeanne, joka oli hämmästyksestä melkein puolikuolleena, jalat kastuneina ja hiukset hajalla leuhottain, riensi sen enempää käskyä odottamatta tietä eteenpäin minkä jaksoi. Näin juoksivat he kotiinsa, kertaakaan taaksensa katsomatta ja ainoatakaan sanaa toisillensa lausumatta. Viikon päästä sitten he kirkossa vihittiin, eivätkä olleet noudattaneet ilkeän munkin kehoituksia.
Päivän Sana
Muut Etsivät