Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Jokseenkin huoletonna näki hän siis noiden jättiläisten asettuvan puoli-ympyrään hänen sekä munkin eteen, kaikki ääneti tuijotellen häneen suurilla silmillänsä, joissa sen verran kuin Katri taisi arvata, ilmautui huima ihastus hänen kauneuteensa. Hän nyykähdytti päätänsä ja lausui, vaillinaisesti kuin osasi, tavallisen Vuorelais-tervehdyksen.
Eipä hänelle ilmaannu iloinen Gargantua, vaan ne kolme kivi-miestä, joita hän päivällä kutsui munkin kallioksi, ja joiden hän silloin kanhistumatta näki seisovan pystyssä liikahtamatta virran reunalla, missä ne kuvastuivat kirkkaasen veteen.
Sataa munkin mielehein hopeainen seule, kaartuu kautta aatostein samettinen neule. Niinpä hunnun alle jään, sillä peitän pääni, uskon yhteen ystävään, yhteen elämääni. KUUDAN-Y
Miss' on se kreivin mies, mi vahdin toi? Sano, poika, mitä teki täällä herras? PALVELIJA. Hän neiden hautaa tuli seppelöimään Ja käski minut syrjään, jonka teinkin. Vaan soihtu kädessä nyt joku tuli Avaamaan hautaa, herran' iski häneen, Ja silloin juoksin pois ja kutsuin vahdin. PRINSSI. Tää kirje munkin sanat vahvistaa Ja kuolon sanoman ja lemmen liiton.
"Minkä käskyn häneltä minulle tuotte?" "Ainoastaan kolme sanaa." "Nämä kolme sanaa, mitkä ne ovat?" "Hetki on tullut!" "Vihdoinkin!" Se oli ilohuuto, joka pääsi munkin huulilta. Hänen silmänsä säihkyivät. Joku väristys jäntäreissä pani koko hänen ruumiinsa vapisemaan. Hän oli oikaissut itsensä aivan suoraksi; hän oli nyt enemmän kuin kuusi jalkaa pitkä.
Samassa otti hän kainaloonsa munkin, joka ihastui aivan mielettömäksi tästä odottamattomasta onnesta. Hän katsoi riemuiten ympärillensä huomataksensa, eikö Valdemar kadehtisi häntä semmoisesta suosiosta. "Minä tahdon nähdä hänen ruumiinsa ja kuolla sen jalon kylmän sydämen viereen, joka eläessä sykki minulle," huusi Valdemar ja tarttui kovasti Markuksen käsivarteen.
"Olli Akselinpoika on vapaa," huusi Erik hänelle, ja kuoleman vaaleus vetäysi nyt munkin punaisille kasvoille. "Vielä tänä päivänä annetaan hän kauniille tyttärellensä, joka on kylläksi minulle todistanut hänen viattomuutensa."
Mahdotonta oli tunkea tämän rautamuurin, tämän keihäsmetsän läpi. "Pois tieltä!" munkin ääni äkkiä huusi, "antakaa sijaa minulle ... ja sinä, Arnold von Winckelried, minun esi-isäni, innosta minua alttiiksi-antamuksellasi! ... katsele!"
Hanskuri itsekin nyt näki kuinka itsekäs hänen viisautensa oli; hän ylenkatsoi itseään, kun hän näki munkin kääntyvän pois alttiiksi-antaumuksensa pyhyydessä. Jopa silmänräpäyksen aika tuntui hänessä halu noudattaa saarnamiehen esimerkkiä ihmisrakkaudessa ja itsensä uhraavassa innossa.
Nopeasti koppasi hän munkin ranteet kouriinsa ja piteli niitä kuin ruuvipenkissä. Entäs nyt ilkkui hän; tästä ei ole kuin kolme askelta kuolemaan, hyvä herra; mitä te tahdotte? Sinä mieletön! hurja! kiljui jesuiitta, raivosta kiehuen, sinä et tiedä, mitä olet tehnyt! Sinä kurja rosvo, sinä olet varastanut valtakunnan kirkoltasi ja paratiisin mieheltäsi!
Päivän Sana
Muut Etsivät