Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
»Enpä tiennyt, että te olitte minun maassani, sir», jatkoi Robin. »Luullakseni olen minä ystävieni, Maclarenien maassa», vastasi Alan. »Se ei ole niinkään varmaa», tuumi toinen. »Siitä voi olla erimieltä. Mutta minä muistelen kuulleeni, että te osaatte muka käytellä miekkaanne?»
Huomattuaan everstiluutnantti Stålsköld'in lensi ilon vivahdus hänen kasvoilleen, ja hän meni suoraan hänen luokseen. "Hyvää iltaa herra everstiluutnantti!" lausui hän ja ojensi hänelle kätensä. "Onnellinen sattumus on tänä silmänräpäyksenä saattanut teidät tänne ja minä pidän sitä onnellisena enteenä. Muistelen kerran auttaneeni teitä eräästä sangen pahasta pälkähästä.
TURKKA. Että saisit parempaa vauhtia. HUOTARI. No, nyt! TURKKA. Tpruu! Elä juokse Annin jäljessä. Et sillä tavoin kiinni saa. Mutta kulje ylpeänä niin kuin sopii tukkipäällikön! Minä olen eronnut, sinä olet minun sijallani. HUOTARI. Eläköön! Aina kun palkkani nostan, muistelen sinua hyvällä sydämellä. TURKKA. Ja minä muistelen sinua lämpöisellä sydämellä aina kun tynnyrin näen.
Nuori oli hän silloin, minä nuorempi vielä; mutta koska hän oli lähtenyt, niin tunsin syvän kaipauksen povessani, enkä ole häntä tainnut unohtaa, vaan suloisuudella muistelen häntä alati. ELMA. Ja koska hän tulee, niin ottaa hän. sun kullaksensa. HANNA. Sitä en rohkene toivoa. ELMA. Toivo toki.
Kreeta! pääni pyörään käy, koska muistelen, että kohta olen yhtä kanssas, eli toisin, minä tulen sinuksi ja sinä minuksi, sanalla sanoen, Esko on Kreeta ja Kreeta on Esko; ja kutsukoot meitä sitten joko Eskokreetaksi eli Kreetaeskoksi. Niin.
"Tekö se olette, Gourdon", sanoi hän lopulta heikolla äänellä, "onko tappelu voitettu?" "Minä luulen sen, översti", vastasin minä. Hän oli silmänräpäyksen vaiti. Sitten avasi hän silmänsä ja katsoi minuun. "Mihin teitä on haavoitettu?" kysyi hän. "Olkapäähän... Ja te, översti?" "Luulen kyynärpääni olevan muserretun. Muistelen että sama kuula meidät molemmat näin ruhjoi, poikani."
Uros hoippui luo, piripintanaan mitan Lotta se hälle suo, milt' ettei harjaksi saanut vaan pari kyyneltä mitta tuo. On kauan siitä, kun eukon näin, mut ei aika, hänt' unhoon vie, iloll' aina muistelen eeskinpäin, ja se hälle ei liikoja lie. Oli helmi ja oiva se eukko näät sodan tiellä, sen taata saa; vähän naurua sieti, mut kukkurapäät myös kiitosta, kunniaa.
"Herrani, kuninkaan pitää minun mielestäni tuottaa tyttö tänne, vaan ei väkisin, kenenkään miehen avulla, jota hän tuskin niin kerkeästi seuraisi, kuin pitäisi, vaan jonkun naisen avulla. "Minä muistelen tuota vanhaa egyptiläistä satua kahdesta veljestä, joka teille kyllä on tuttu.
Mennyttä aikaa muistelen niin mielelläni vielä; niin moni armas tähtönen minulle viittaa siellä. Ken mua seuraa retkelle nyt Näsijärven rannalle? Siell' opin miehen tuntemaan, hän sotamies ol' ennen, nyt vänrikki ol' arvoltaan, vaikk' onni näytti menneen. Ties kuinka samaan talohon satuimme saamaan asunnon.
Vaikka itse Delfoin oraakkeli sanoisi, että sinä olisit arvoton, en sitä uskoisi; ja olenko minä herkkäuskoisempi kuin sinä? Minä muistelen viime kohtaustamme laulua, jonka silloin lauloin katsetta, jolla sinä sen palkitsit. Kiellä, jos tahdot, Ione, mutta meissä on jotakin yhteistä ja meidän silmämme sen tunnustavat, Vaikka huulemme vaikenevat.
Päivän Sana
Muut Etsivät