Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Ja eihän se ollut se nukunta oikein... No, kotona sitten... Kyllä minun sentään pitää kotona olla helpommalla ja saada hyvää ruokaa, että veret tulisivat helakammiksi, niinkuin esimerkiksi Siirillä, nuo veret ne ne kaunistavat paljon... No, kotona sitten...» Ilta oli jo hämärtynyt jotenkin pimeän kuhjaksi. Jukke veti aisoihin kankeasti kömpivän ruunikon. Mitäpä tuosta juottanee.
"Nimeni on Olli Akselinpoika," sanoi jalo mies, joka oman henkensä vaarassa oli hänen tuonut ulos liekistä; "mutta nyt teen teille, jalo rouva tai kuka olette, saman kysymyksen, sillä minä ihmettelin suuresti kuultuani hätähuudon linnasta, joka on koko kesän ollut asukkaitta. Mutta mitäpä nimi tekee asiaan; jos se on salaisuus, niin en tahdo sitä tiedustella.
Hän pudisti päätänsä ja hymyili kyynelet silmissä, kun hän sanoi: "Minä olen avuton, vanha vaimo-raukka; mitäpä te minulla tekisitte elämän tuoksinassa tuolla ulkona?" Mutta kaikkein enimmän hän pelkäsi minun puolestani, kun minun täytyi lähteä yksin Wittenbergiin.
Kylälle ei Jussi halunnut mennä, kotonakin oleskeli hän parhaasta päästä itsekseen, samoin töissä, milloin vaan tilaisuutta oli. Mitäpä hänellä kylällä olikaan, muuta kuin muistoja kurjasta nuoruudesta, alinomaisista näpistelemisistä ja varkauksista. Olipa vielä jäljellä vanha ikävä tunne, joka sanoi hänen huonommaksi, kuin muut, eikä tämä tunne kadonnut veljen talossakaan.
"Me luulemme, että te ylenkatsotte kansaa", sanoi Iikka. "Millä tavalla?" "Meitä näkemättömyydellänne ja lauluillemme vastapainoksi aijotulla ruotsalaisen laulun laulamisellanne." "Mitäpä hirmua tuossa laulussamme kuulettekaan? Ruotsalaisen miehen sepittämää lauluahan tekin viimeksi lauloitte."
"Hm, siis ovat he vähän niin ja näin", arveli opettaja, "mutta mitäpä se tekee, eihän sitä täällä maalla niin arka saa olla, täällä, kun ei ole juuri valitsemisen varaa." Nyt seurasi taas kova äänettömyys. "Nämät ovat ikävää joukkoa", ajatteli Kalle Saukko ja tuumaili jotakin keinoa, millä saisi seuralaisiansa vähän virkummaksi. Tuollaisen keinon hän nyt muistikin.
Meidän välillämme ei ole mitään 'kommerssia' enään. Mitäpä pikku Armoni tästä ajattelee, kun kuulee, että kreivinna ja minä olemme yhdessä kasvaneita?
Mitäpä laihan laulannasta, Ja kurjan kukunnastani Suu kuluvi kuppiloille, Kieli mässäksi menevi, Eik' oo kulta kuulemassa, Oma armas oppimassa; Vieras kulta kuuntelevi, Mies outo opitteleksen. Ei ole minulla täällä, Tällä rannalla rakasta, Tällä puolla puolisoa; Minun on kulta tuonnempana, Etähämpänä omani, Tuntemass' on tuulen teitä, Arvoamassa ahavan.
Tietysti sinäkin olet siellä. Olen näkevinäni sinut, mutta sinä et näe minua. Heilutat liinaa, niinkuin et oikein tietäisi kenelle, ikäänkuin haparoiden, toiselta rannalta, ainoastaan olemassa oloasi ilmaisten kuvittelin, että heilutit minulle, vaikken uskonutkaan. Mitäpä sinä minusta, mitäpä minusta kukaan? Näissä juhlissa on minusta yhtäkkiä jotain teennäistä ja kieroa ja vaillinaista.
»Miks'ette vienyt hevosia hakaan illalla?» kysyi. »Kun oli niin myöhä jo. Ja mitäpä ne siellä enää tekevät.» »Kyllähän ne heinät ehtisi talvellakin syöttää, kun tuli niin vähänkin.»
Päivän Sana
Muut Etsivät