Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Itkussa suin riensi hän hillitsemään raiwostunutta sulhoansa, mutta mitäpä heikko nainen woipi juopuneelle, raiwostuneelle miehelle. Me nostelimme waunusta pois heidän tawaransa, mutta tuo säkki, jossa mennessä oli tyhjä astia, oli nyt paljon raskaampi; siinä oli hääwarustuksia. Tuo kiiltäwä, suurehko matkalaukku oli myös täyteen pinkattu ja tuntui sekin raskaalta.
No niin, hän kaatui, mitäpä merkillistä siinä oli? Ihmeellisempää oli se, ettei hän kaatunut paljon aikaisemmin. Ihmeellisintä oli se, että hän kaatui oikealla hetkellä, ennenkuin kaikki kaatui hänen kanssaan, muistutti välskäri vakavasti.
Sergelius rykäisi ja sanoi: »Ei sillä nyt taas niin kiirettä ole, vielä tulevalla viikollakin kerkeätte. Ei meillä niin puikkoa taittaen kaupat synny. Hitaita he ovat herrojen kiireet. Mutta paras on kuitenkin ottaa ne tällä ja tulevalla viikolla.» Mitäpä se pitkittämisestä paranee, otamme niinkuin kerkeämme, sanoi isäntä.
Tuossa tuli joukko nuorta väkeä, ja ohi mennessään he naurahtivat Reitulle tervehdyksen asemesta. Oliko ne tuttavia? kysyi Laara. Olivat. Tunteeko ne Miinan? Miksikä? Niin, etteivät nuo liene minua siksi luulleet. Mitäpä tuo haittaa, jos luulisivat. Haittaa se toki, kun toinen kuitenkin pitäisi olla, naureli Laara. Tuota en ollenkaan tullut ajatelleeksi yhteen matkaan lähtiessä.
No tuohan Markkulan Juuse sitä on niin monasti minulta kysynyt ... ja annoin kun annoinkin myöntävän vastauksen... Mitäpä syytä siinä on kieltääkään... Juuse on moitteeton, ja talo on semmoinen, että niitä saakin etsiä monesta pitäjästä... Ei mitään puutu... Se onkin onni ja vieläpä suuri onni päästä semmoiselle tilalle...
Odotahan, Franziska, nyt muistan. Hän puhuu hyvin usein säästäväisyydestä. Näin meidän kesken, Franziska, luulenpa, että tuo mies on tuhlaaja. Vielä eräs seikka, armollinen neiti. Minä olen hyvin usein kuullut hänen mainitsevan myös horjumatonta uskollisuuttaan teitä kohtaan. Mitäpä, jos tuo herra olisi huikentelevainenkin? Sinua onnetonta! Mutta tarkoitatko täyttä totta, Franziska?
Mutta nyt olet sinä valtion palveluksessa niin kuin me muutkin syntiset ihmiset ja saat koreasti pitää suusi tupessa, ett'eivät niskaasi hyppää... Et sinä uskonut minua silloin, mutta niin se käypi, että ne semmoiset puheet totuudesta ja pahuudesta ja vääryydestä y.m. ne aikaa myöten kuolevat huulille tai jäävät hampaiden ta'a ... varsinkin kun on perhe ja lapsia elätettävinä... Mutta niinhän tuo lie maailman meno, mitäpä me niistä ... silloin haaveksittiin ja unelmissa elettiin ... nyt ollaan valveilla, mutta nukutaan kuitenkin! hah! hah! hah!
"Niin, mitäpä vielä?" kysäsi hän ivallisesti. "Minähän vain heitettiin tomuun!" "Oh, tuo ilkeä Almansor!" huusi Hermina. "Sanoinhan minä, että sen niin piti käydä." "Voittepa iloita nyt, sillä Almansor on kuollut!" sanoi hän katkerasti. "Minäkö siitä iloitsisin, kun te siitä niin paljon piditte?" sanoi Hermina pahoilla mielin, "pidätte minua siis pahantahtoisena!"
Vihdoin hän pysähtyi kadunkulmaan ja sai katkonaisesti sanotuksi: Tässä minun on erottava. Niin, minä tahdoin teille sanoa, että minä olen usein ajatellut, minua on usein vaivannut se mitä tapahtui meidän puistossamme No mitäpä siitä onhan se jo kauan sitten ollut ja mennyt, vastasi Heikki vähän kylmästi.
Huomasin kyllä, missä tuskassa kaunis naapurini oli, vaikk'ei hän jäänyt minulle velkaa enemmän kuin tuon lipun hinnan. Mutta mitäpä hän teki, asiain näin ollessa. Tämä hänen pieni onnettomuutensa äköitti kyllä minua hieman hänen tähtensä, mutta kuitenkaan en voinut olla pitämättä tätä pientä tapausta jonkunmoisena onnen kolauksena itselleni. Vaunut kulkivat eteenpäin.
Päivän Sana
Muut Etsivät