Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Oudoin, ihmettelevin silmin katseli Jorma vieraan miehen vihaa, laski sitten suksensa maahan ja virkkoi: Lähde täältä ennenkuin Panu miehensä kokoo. Kuka olet, joka apuasi tarjoot ... oletko kristitty? Kristitty en ole, mutta kielsi vanha Väinämöinen aseetonta ampumasta, rauhallista raastamasta, käski vanha Väinämöinen opastamaan eksynyttä, haihtunutta hoitamahan. Minnekä lähdemme?
Milloin hän turvautui minuun melkein rukoillen, milloin taas kuohahti täysiin vihoihinsa, ja sitten taas pyysi, etten jättäisi häntä markkinaväen pilkattavaksi. Minnekä te minua viette? kysyi hän taas, kun olimme portilla. Minä sanoin, että hän nyt lähtisi minunkin kortteeriani katsomaan, kun ei hänen omaansa osattu.
Mutta mitä se minuun koskee. Annas nähdä! Mugbyn risteys, Mugbyn risteys! Minnekähän minä täältä lähden? Samoin kuin viime yönä, epämukavasti vaunussa maatessani heräsin, pisti päähäni jäädä tänne, samoin voin nytkin mennä mihin tahansa! Minnekä menisin? Voinhan mennä päivän valossa katselemaan asemahuonetta.
»Tuletkos sieltä», hän ärjäsi. »Ja heti paikalla!» Pojan täytyi astua esiin. Kasvoissa vaihteli pelko ja pelastuksen toivo. Kädet olivat seljän takana. »Missä leipä? Näytä tänne kyntesi.» Petu veti kädet eteen, ne olivat tyhjät. »Kyllä minä sinun opetan», uhkaili äiti ja meni katsomaan nurkan taakse. Mutta sieltäkään hän ei leipää löytänyt. »Entä Ville? Minnekä se on mennyt?»
Pienemmät sisaret istuivat siinä rinnalla repaleisina ja likaisina, minkä Laarakin huomasi, ja hän sysäsi ulommaksi, kun ne tulivat kovin lähelle ja tahtoivat kosketella vaatteita. Minnekä sinä menet? kysyi toinen tytöistä. Ota minutkin sinne. Ei sinusta ole vielä minnekään, sanoi Laara ja lykkäsi pois luotaan.
Nyt on ollut meillä kangasta kutomassa, sanoi emäntä. Minä kiitin ja herkesin syömästä. Vähän ajan perästä aioin lähteä pois. Jäänethän tuota toki yöksi taloon, sanoi emäntä siihen, ei kai sinulla ole minnekä kiirettä? Eihän tuota niin olekaan ... mutta enhän minä tässäkään sanoin minä, mutta jäin kuitenkin, kun emäntä vielä kerran tahtoi jäämään.
Väsyneitten jalkojeni alla alkoi tuntua hauska, pehmoinen hiekka; ympärilläni humahteli illan ilmassa mäntymetsä; pääni päällä uiskenteli hopeinen kuu harmaitten pilvien lomitse. Tämä oli varsin romantillista, jopa runollistakin; jospa olisi ollut lisänä vielä epärunollinen illallinenkin ja olkivuode! Kysymys oli nyt: minnekä suvaitsette matkustaa, herra entinen yliadjutantti?
Iltasilla kylvettiin uusilla vastoilla ja sitten ne nakattiin saunan katolle. Kenen vastanlatva meni kirkolle päin, se kuoli ensi vuonna ... sellainen oli näet taika. Mutta eipä nyt tullut yhtään kunnollista kuolon merkkiä. Aamusilla tuli Reeta herättämään lapsia ja arvuutti, minne nyt lähdetään. Minnekä? kysyivät tytöt, joita näytti vielä nukuttavan makeasti. Kirkkoon, ilmoitti Reeta.
Minnekä sinä, minkä tähden ... rakas lapsi, kuule! Koskeen ... tai minne tahansa. Minkä tähden, kuule! Marja heittäytyi uudelleen Juhan rintaan. Minä valehtelin sinulle! Mitä sinä valehtelit? Se ei ollut toisen se lapsi! Mikä lapsi? Juha ei muistanut, ei tiennyt, ei ajatellut muuta, kuin että Marja ... että Marja oli hänen sylissään, hänen povellaan, vavisten kuin viluinen vuona.
Ja hänen suuhunsa melkein kaatamalla kaadettiin konjakkia ja seltteriä. Samassa huomasi hän Antin, joka oli astunut esiin sanomalehtensä takaa. No, ka Antti! No, terve! Ka, no minnekä sinä? Helsinkiin! Sinnehän minäkin! No sepä nyt vasta! Käy istumaan tänne yhteen pöytään! Antti huomautti, ettei hän ollut tuttu näiden herrain kanssa. Etkö ole tuttu!... Hyvät herrat, saanko luvan esittää...
Päivän Sana
Muut Etsivät