Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Käy, hyvä veli, minunkin talossani... Sinä niin harvoin meillä käyt, vaikka me ollaan yhden pitäjän miehiä... Vaan hyvästi nyt! Minnekä sinulla on semmoinen kiire ... istu nyt ja polttele! Ei, ei, kyllä minä polttaisin ... kiitoksia paljon ... mutta en minä nyt tällä kertaa ... minun pitää joutua sen vallesmannin luo... Eihän tuo nyt niin jäniksen selässä liene...
Hän olisi kyllä saanut joskus kävellä hoitolan ulkopuolellakin, mutta ainoastaan jonkun sisaren seurassa... Se tuntui hänestä vangitsevalta. Mutta viime aikoina ei hän ollut halunnutkaan kävelylle. Minnekä mennä ... tällaisella seudulla? Eihän täällä ollut edes järveä. Ainoastaan vieraita, apeita, alavia maita ... ja tuo synkkä meri, tylyn näköinen: sen vesikin oli hänestä iljettävän sameaa.
Tule, Matti, istumaan, ettet putoa ... onhan tässä sijaa ... minun vieressäni! sanoi Liisa vapisevalla äänellä ja puristautui yhä lujemmin penkin laitaan kiinni. Eihän tästä ... minnekä ... pudonne, sanoi Matti, mutta siirtyi kuitenkin penkille istumaan ja tarttui käsipuuhun kiinni.
Härkäkö puskenut? Mikä härkä? Se teidän äkäinen härkä. Mitenkä se olisi puskenut, kun vasta pääsi aituuksesta ja Yrjö jäi kotiinsa. Minnekä jäi? Puutarhaan jäi sinne seinäviereen nukkumaan. Pelkolumoukseni on rikottu, painajainen on poissa.
Millä tavalla? RENNE. Sanon niinkuin asia on: että sinä rakastat minua ja minä rakastan sinua ja sen vuoksi meitä niin ihmeesti haluttaa olla näin sylekkäin. HELMI. Ja tiedätkö mitä silloin tapahtuu? RENNE. Ehkä antaisi hän meille siunauksensa. HELMI. Vieläkös! Hän ajaisi sinut pois. Niin, sen hän tekisi. RENNE. Ajakoon vaan. Ja ajakoon sinut myös, niin lähdemme yhdessä. HELMI. Minnekä?
Marjan oli vallannut mieletön kauhu ja tietämättä, mitä teki, hän huusi: En minä tule! Sinä hukutat meidät! En minä teitä hukuta ... sanoi Juha hiljaa vaikeroiden kuin kauan sairastanut, kasvot taas velttoina, silmät painuen hetkeksi kiinni. Minnekä me lähdetään? kysyi Marja arasti. Kotiin päin kai vai tahdotko jäädä tänne ... sitä hoitamaan?
Minnekä? kysyi hän. Pois vain maailmalle ... onhan tuota jo tässä talossa oloa ollutkin, sanoin minä huokaisten. Ei, mikäs hätä sinulla on pois. Tässä saatat olla, niin kauan kuin tahdot, ja jos jaksat tehdä, niin saathan työtäkin. Isä sanoi eilen, että kun paranet vähän, niin saat ruveta verkkoja paikkailemaan. Oletko tehnyt verkkotyötä? Olenhan minä sitä tehnyt.
No, sellaisen palveluksen minäkin sille miehelle teen!... vaikk'en muuten hänen renkinään mieli olla. Heh, heh... Tapani! hyvää päivää! Minnekä sinulle niin kiire tuli?... odotahan toki! Isäntiä tässä vaan pitäisi palvella... Alan jo melkein unohtaa naamataulusikin, kun sinut niin harvoin näkee siltä taholta.
Jussi kuuli pojan puheen, turisi pojan ja kysyi: »Ka siinähän se on Kotilaisen poika!... Minnekä se tamma jäi?» Pojat lakkasivat tappelemasta ja kokoontuivat hälisten piiriin Jussin ja Antin ympärille. »Minnekähän se tamma on joutunut?» kyseli nyt Jussi taas hädissään. Silloin Niirasen Väinö hoksasi asian ja vastasi: »Sekö, joka oli jätetty yksinään kadulle?» »Ka, se.» »Se meni», selitti Väinö.
Ajatellen, minnekä nyt oikeastaan menisi, sanoi hän itsekseen vihdoin: "Ei, en kuitenkaan mene kartanoon, vaan pappilaan, vaikka sinne onkin pitempi matka." Grimstahamista Sätran kautta Edin pappilaan oli ainakin puoli peninkulmaa. Mutta pappilan rouva olikin jaloin, ymmärtäväisin ja avuliain ihminen koko seudulla.
Päivän Sana
Muut Etsivät