United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Olkaa varoillanne ja puolustakaa itseänne! huudahti hän sentähden poliisimiehille Minä en ai'o kärsiä, että tätä luultavasti rehellistä seppämiestä loukataan. Synti ja häpeä on nähdä kolme aseellista miestä hätyyttävän yhtä piammiten aseetonta!" Se poliisimiehistä, joka jo oli puhutellut kapteenia ja joka aseensa käyttämisessä osoitti suurinta taitoa, kääntyi uudestaan hänen puoleensa ja lausui.
Felix Merckel tempasi miekkansa ja oli sillä iskemäisillään aseetonta. Ravintolan isäntä heittäytyi molempain väliin. Maaneuvos huvittelihe huiskuttamalla tyynnyttävästi käsiään, ja vanha kirkkoherra seisoi katsellen ympärilleen hehkuvin silmin. Hän tunsi schrandenilaisensa. Hän näki murhanhimon heidän silmissään. »Takaisin!» jyrisi hänen raudalta kalskahtava äänensä yleisen melun keskeltä.
Löfving pysyi vielä synkkänä, mutta vastasi ratkaisevasti: Minun käteni sai hänet isättömäksi, tahdon nyt tehdä hänen hyväksensä mitä voin ja pelastaa hänet vaarasta tahi kaatua Anteron pojan kanssa. Mutta Attila korotti torjuen kätensä ja vastasi kylmästi: Tunnustan hyväntahtoisuutenne, mutta en tarvitse sitä. Jos teidän kenttävahtinne ampuvat aseetonta miestä, niin tehkööt sen.
Still, nur ganz sachte, kamraatti, minä tahto mans giwe den pamp och lappe den stambulka, vastasi voitettu. Aber ein gut Rath tahto mans giwe dazu. Packe tiehesi, padi suda! Den koko joukko ist ganz lähellä! Sinä olet oikeassa, toveri! vastasi Elias, ja pisti miekkansa tuppeen, tuntien jo ystävyyttä aseetonta vastustajaansa kohtaan.
"Mutta mitä lempoa voipi seitsemän aseetonta miestä tehdä varustetulle laivalle?" "Ei mitään", sanoi Mark, "ei mitään väkivallalla, mutta hyvin paljon viekkaudella." "Kuule, Mark, sinä olet ovela mies, mutta tuskin onnistuisi sinun toimittaa meille rommia tuolta laivasta." "Minä tahdon tehdä enemmänkin", sanoi tämä.
Vaan kun nämä omituiset sotahuudot "hehuu-a hehuu" kuuluivat lähenevän, kokosi Stanley pienen joukon leirin korkeimmalle paikalle ja näki pian suuren joukon, keihäillä, joutsilla, nuolilla ja kilvillä varustettuja maan-asukkaita noin kolmensadan jalan päässä eräällä toisella pienellä kukkulalla leirin ulkopuolella. Kaksi aseetonta miestä lähetettiin heidän luokseen kysymään mitä he tarkoittivat.
LALLI. En lyö ma aseetonta miestä, Mut teen sun orjakseni. MAUNU. Orjakses, Sa hävytöin! Sankt Benedictus! Nyt On pispa kostettu ja voitto meidän! Ken antoi teille miekan? Olipa Se tuhma mies! JOHANNES. Haa! Ritar ylpeä! Ma sanon: varo ketäs parjaat! Taas tässä huomaan taivaan viittauksen. KITKA. Haa! Tule tänne julma sysi-patsas. Niin konnankujeistasi ansaitun Saat palkan!
Me juoksimme ylös kummun huipulle ja sieltä näimme miehen syöksyvän alas sen toista sivua, hypellen tiellään olevien kivien yli notkeasti ja nopeasti kuin vuorikauris. Tarkka laukaus revolveristani olisi hänet haavottanut, mutta minä olin ottanut sen mukaani vain puolustaakseni itseäni, jos minun päälleni hyökättäisiin, enkä ampuakseni aseetonta miestä, joka kaikin voimin juoksi meitä pakoon.
Oudoin, ihmettelevin silmin katseli Jorma vieraan miehen vihaa, laski sitten suksensa maahan ja virkkoi: Lähde täältä ennenkuin Panu miehensä kokoo. Kuka olet, joka apuasi tarjoot ... oletko kristitty? Kristitty en ole, mutta kielsi vanha Väinämöinen aseetonta ampumasta, rauhallista raastamasta, käski vanha Väinämöinen opastamaan eksynyttä, haihtunutta hoitamahan. Minnekä lähdemme?
Ei pysty Panuun kumpikaan. Menköön rauhassa kotiinsa, jos osannee, emme kättämme aseetonta vastaan kohota, vaikka vihan tielle neuvoikin arpa. Pidämme toki arvan mielen mielessämme, jos toiste tarvitaan. Panu puhui niinkuin olisivat kaikki olleet samaa mieltä siitä, mitä olivat kuulleet. Eikä uskaltanutkaan kukaan papin käyntiä ottaa puheeksi hänen kuultensa.