United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli myöskin olevinansa pyhä kuin Herran enkeli, mutta minäpä keksin ketun sydämen, minä", Ja Marit ojensi itseänsä korkeaksi ja suoraksi. Eli nosti itkettyneet silmänsä äitiä katsellen; nyt hän yht'äkkiä sai rohkeutta. "Hän ei tahdo kerjätä killinkiäkään sinulta", vastasi hän tyynesti.
"Päivää, päivää", vastasi Anna samalla kielellä. "Onko nuori tohtori ruvennut sotapalvelukseen?" kysäsi Anna. "Olen", vastasi Risto, koettaen muuttaa ääntänsä. "Mihinkähän Risto on mennyt silläaikaa kun käväin kylässä, minäpä lähden etsimään häntä, olkaa niin hyvät ja istukaa niin kauvan, hyvät herrat!" lausui Anna.
Hävytöntä! huudahti Jussufin poika, mutta minäpä kuritan sinua julkeudestasi. Ja vihaisena juoksi hän Kafurin jälkeen täyttämään uhkaustansa. Lyö, sanoi Kafur itkien, lyö koiraa joka sinua varoittaa, hyväile shakaalia joka sinut on syöpä. Et olekaan siis kuullut kuinka koirat haukkuivat aamulla. Koirasi ovat nähneet Azraelin. Mieletön, syntisi sokaisevat sinua. Kuolema hautoo tätä majaa.
Terveisiä sieltä!" virkkoi hän sisään astuessaan ja istahti penkille, johon hän myös laukkunsa irroitti. Mari oli juuri leipomassa ja vastasi pöydän takaa: "No hyvää päivää! Joko sinä tulet?" "Johan tuota huojun tuolta: käytiinhän tuota jo tuolialakin. Missä Olli on?" "Olli on Alavainion pellon aitaa korjaamassa." "Minäpä lähden sinne!" arveli Taavetti, ja lähti astumaan Alavainion perille.
KULLERVO. Kurja armona osansa Maurutkoon! Minäpä viillän Elämäst' omin käsini Kohtaloni. Luupalanko Tai lihanresuja voitan; Vilu, nälkä tai verinen Surma voi osani olla, Mut omista töistäni se Tähkä olkoon! TY
»Minäpä tuhatta vertaa mieluummin jään kotiin nyt.» Ja Alma kertoi, kuinka hänellä oli ollut kauheasti ikävä ja kuinka hän oli aikonut lähteä juoruamaan piioista, päästäkseen tuosta kuolettavasta tyhjyydestä. He nauroivat sille molemmat sydämen pohjasta saliin astuessaan. »Eikö totta», sanoi Nymark, »koko maailmassa ei ole mikään niin tukehduttavaa kuin ikävyys.
MAIJU. »Sirkka» ja »Yö ja päivä», kun eivät juohdu nyt mieleeni muut. Enkä löydä edes niitäkään. Olkoot sama se minä näyttelen näitä. Ja mitäs minä sitten vielä tarvitsen. Vaatteita ? Niin, herran tähden vaatteita ! Päästäkää minut rauhaan siitä kahvista, kuulittehan jo, että minä. en juo. MARTHA. Minäpä kaadan päällenne, ellette nyt ota hyvällä.
WILLE. Minäpä saan parempaa ruokaa kuin sinä ja kahvia kerman kanssa. KALLE. Saa jos saatkin... Onpa siinä myöskin kerskattavaa. WILLE. Etpä sinä vaan saa kerman kanssa, KALLE. Jos minä oikein totta puhun, niin en huoli koko kermasta laisinkaan. WILLE. Muistatko sen jutun, minkä Selma kertoi? KALLE. Minkä? WILLE. Sen, sen ... kuinka se nyt olikaan? Mitenkä se varis ketulle sanoi
Hän kerskasi, minulle hyvin ystävällisesti: "Tiedätkö Maiju mitä?" Minä vaikenin. Hän lopetti keikauttaen: "Minäpä menen Helsinkiin jatkolle." "Ai-jai", olin minä hämmästyvinäni ja ihastuvinani.
»Lyyli, koska me häitämme pidämme?» sanoi Mikki. Lyylin ihanat posket tulivat tulipunaisiksi, ja hän vastasi: »Siihen on vielä pitkät ajat, me olemme nuoret vielä.» »Ei siihen tarvitse olla pitkiä aikoja, minäpä olen jo yhdenkolmatta vuoden vanha, saanpa jo mennä naimisiin, ja emäntä meillä tarvitaan.» »Voi Mikki! Kuinka minä isäsi kanssa toimeen tulen?