Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Jo oli kauniin seudun rahvas riemuisa Kokoutunut ja oottaen Puvussa juhlaisessa ruhtinatansa Pihalla linnan parveili. Ja ukot, miehet, pojat, vaimot ääneti, He katselivat kummastuin Nyt ruhtinansa kullatuita vaunuja Ja palveljoita koreita. Miljutin, ukko vanha, harmaapäinen vaan Iloton oli yksinään. Silmänsä sulo-valoa hän kaipasi, Nadeschda vielä poissa oil.
Hymyillen armossaan Kätehen otti ruhtinas Nadeschdan Ja ihanattaren Hän kummastuneen ukon tykö saatti; "Miljutin, orjani Sä uskottu, mä laulurastaan sulle Leivostas tarjosin, Ja kuvan kultaisen puu-kuvastasi! Mun lahjain hylkäsit, Tytärtäs, orjatarta, ikävöit sä; Kas ruhtinattaren Sinulle orjattarestasi annan."
"Oi mun kallis kasvattajani, Lausu, miksi rahvas riemuitsee?" "Sentään rahvas ratki riemuitsee, Että tänään tulee linnahan Kokoontua kaiken kansamme Poikain, tyttöin, isäin, äitien." "Oi Miljutin, hellä hoitajain, Autiona monet vuodet on, Linna ollut henkein huomassa, Pihan lattiatkin heinäiset. Ken nyt linnan portit aukasee, Ken on rahvaan sinne käskenyt?"
Mut vanhus huokaili: "Oi herra, halvan valitus on halpa; Ei kostu kuitenkaan Surunsa kultaisilla antimilla. Minulla tytär oil, Hän oli leivoni ja pyhä kuvain. Olipa orjatar, Ja valtasi, se hänet multa ryösti." Ja ylös ruhtinas Punastuneilla kasvoilla nyt katsoi: "Miljutin," lausui hän, "Ei täältä huolineen nyt kenkään käänny."
Nyt aamupuhteella Hän meni kesä-ilmaa henkimähän. Pihalla pihlaja Kukoisti, vanhus levähti sen alla Nyt aivan yksinään, Kun oil Nadeschda kadonnut; ei ollut Ukolla seurana Kuin varpunen ja parvi mehiläisten. Nyt saapui ystävä Ja tervehteli vanhusta ja virkkoi: "Miljutin, riemuitse, Suloisen sanoman mä sulle saatan." Ja ylös katsoen Ojensi vanhus vieraallensa kättään: "Sanoman minkä tuot?
Hän hetken viipynyt Oil vaan, kun oven aukasi Miljutin Ja astui rohkeena Sisähän vartioilta vastustettu. Kun silmä ruhtinaan Hänehen sattui, vasta silloin ukko Pysäytyi ääneti Ja kunnioittamalla polviansa. Hän syvään notkisti Ja päänsä painoi lattiahan saakka. Vihastus Wolmarin Samassa hänen kasvoiltansa katois Ja kohta orjalleen Hän ystävällisesti kättä antoi: "Miljutin," virkkoi hän.
Ja niinkuin Venäjän armeijan sotakuntoisuus taistelukentillä, niin aleni Europan pörsseissä viikko viikolta Venäjän ruplan kurssi. Sekä sotaministeri Miljutin että myöskin rahaministeri v. Reutern selitti tsaarille kruununeuvostossa, että toinen sota johtaisi tappioon ja vallankumoukseen. Se ratkaisi.
Tuskin neito sai sen sanoneeks Kun Miljutin, ukko harmaapää, Neiden kasvattaja rauennut, Siihen saapui sauva kädessä. Tyttärensä tavattua hän Pisti hälle puheen vilkkahan: "Miksi sä, Nadeschda, käyskelet Seudun ympäri kuin kaniina, Pyydät puiden suojaan piilellä. Rannikoilla virran viipyä?
Ei tänään linnasta Saa köyhä palautua avutonna; Niin on hän säätänyt Ja lahjoja hän jakaa runsahasti." Miljutin huokaili Ja lausui: "mistä armo rahtinamme? Jokohan silmänsä Lie nähnyt jonkun noiden kauneutta? Oi, tänä iltana Sä nukut, veljein, uniin kultaisihin, Kun heräät huomenna Tytärtäs ainoata huudat turhaan."
Sen sai hän sanoneeks, Ja kyynel vielä valui kasvoiltansa, Kun sanansaattaja Runsailla antimilla siihen saapui. Ne ukon eteen toi Ja lausui noin: "Miljutin, terve sulle! Ja terve, terve myös Sun tuleville riemupäivillesi! Näin lausuu ruhtinas: Miljutin kansan vanhin täällä on, Siis vanhuutensa on Oleva kirkas kuin on kesä-ilta."
Päivän Sana
Muut Etsivät